torstai 26. tammikuuta 2017

Heja Sverige! Ja tragedia

Vihdoin muuttoliike Sveitsiin käynnistyi! Kamat kasaan, aamupala äipän kanssa, muutamat moikat mun maailman upeimmille ystäville ja liput taskussa Ruotsin laivalla. Ajatuksissani sauna ja porealtaassa pulikointi ja aikaisin nukkumaan. Koska en oo turhan tarkka suunnitelmien noudattaja niin menin yhden viinilasillisen juomaan ja kenet tapaankaan! Janielan, johon tutustuin mun reppureissulla Indonesiassa about tasan kolme vuotta sitten. Meni siinä ehkä toinenkin viinilasillinen. Etappi 1 great succee.

Tukholmassa kävin vähän pyörimässä, aurinko paistoi ja hymyilytti. Olin vielä ja olen edellään vähän hukassa tän interrail-systeemin kanssa. Joihinkin juniin ei ilmeisesti tarvitse hakea mitään lippua ja toisiin tarvitsee, mutta vain paikkalippu. Eli jos junassa ei ole paikkoja niin ei tarvitse ostaa tai hankkia mitään lippuakaan.

Tukholmasta muuttomatka jatkui Karlshamniin Julian luokse. Vähän lippu-ja junasähläystä välissä. Ihania ihmisiä junassa! Yks nainen tuli ja kysyi "do you know where we are? You look like you don't". Nainen oli oikeassa. Mukava ja oikeassa.

Vitsi miten kiva oli vihdoin päästä Karlshamniin ja antaa Julialle iso halaus! Viimeksi nähty yli kaksi vuotta sitten.
Julian kanssa ajeltiin ympäri sen kotiseutua ja kuunneltiin Basshunteria.......

TÄSSÄ VÄLISSÄ TAPAHTUI PUHELINTRAGEDIA ELI VARKAUS

Näin pitkälle olin päässyt tallentamaan blogia ja sitten oli vielä kännykän muistissa jotakin orastavia tekstejä ja ihan sikken idealistoja ja muuta höpötystä. 

Näin se puhelintragedia tapahtui: olin matkannut halki Ruotsin, Tanskan ja Saksan ja majaillut mun upeiden reissukavereiden luona. Sitten astuin illalla junaan Nuermbergissä, Saksassa (tai joku tollai kaupunki) sydän täynnä ihmeitä ja kultaa, matkalla Graziin, Itävaltaan. Kolmelta yölllä vaihdoin jossain junaa ja menin oitis hyttiin nukkumaan. Laitoin herätyksen päälle ja puhelimen pään alle. Herään 6.30 ja vilkasen kelloa. Jota ei ole. Koska joku vei puhelimen mun pään alta kun nukuin :D Criminal mastermind mä sanon. Oli tosi huomaavainen rosvo kun oli jättänyt hytin oven auki, ei viittinyt herättää varmaan laittamalla sitä kiinni. Näytin varmaan väsyneeltä matkalaiselta, kuolakin varmaan valu ja kaikkea. Juna saapui 07.00 Graziin eikä mulla ollut mun kaverin Nannen (jota menin sinne moikkaamaan) numeroa, osoitetta eikä mahkuja interwebbiyhteyksiin. No siinä olin vähän aikaa sillai että "voi perkele saatana" sit olin sillai "hei ei ehkä puhelinta mutta katohan kahvia" sit olin sillai et hei hotelleissahan on tosi monesti tietokone ja interwebbi. Sit menin johki hotelliin ja olin sillai "I have a little problem" Sit olin Nannelle sillai et "hei mikä sun ossa oli??" Siis facebookissa noin siltä kysyin. Sit hurautin kahveineni sinne ja taksikuski opetti mulle monia juttuja Itävallan historiasta siihen miten sanotaan saksaksi "hieno päivä". Eli ihan succee!!

Eli sitten mua ärsytti kaikki menetetyt kirjotelmat ni en sit halunnu ees avata tätä. Mut nyt oon jo päässyt yli tästä tragediasta ja jatkan elämää entistäkin vahvempana. 

Elämä on lähtenyt tosi superkivasti rullaamaan täällä Sveitsissä ja työkään ei vie enää niin paljon energiaa. Niin nyt työ-laskettelu-Netflixin dokumentit-kombinaatiosta liikenee ehkä aikaa vaikka kirjottelulle ja muulle höpöjutuille.

Toi "tragedia" tossa otsikossa oli sit ihan puhdas clickbaitti! Että tutkin samalla saako tälläi miljoonia lukijoita!

Palaan lyhyen Interrail-kirjelmän kanssa.

Translation: Started my train journey from Finland to Switzetland. The start was so promising. Or the whole trip was actually full of love and I met so many good people and visited amazing places. But my phone got stolen while I was sleeping in train somewhere in Germany. And I had few blog posts saved in that phone. So I didn't want to sign in to the blogger at all coz I was too annoyed to write those posts all over again. But now I've recovered from this tragedy and loss and feeling even more stronger after this hard time. 

Things in Switzerland are really good, enjoying life surrounded by beautiful people and mountains. 
Will come up with a post about the interrail soon!






Laura