WKND

No olihan muuten hyvät markkinat! Suuntasin talla pohjassa heti viiden jälkeen Mindl Beach Marketille ja treffasin Adrianan siellä. Alkupaloiksi smoothiet, mitkä oli kyl oikeesti pirtelöt. Näin kun se nainen latoi vain jätskiä siihen pahvimukiin. Kirjotin aluksi vahingossa että jätkiä hahahahaahah. Tuli tosta mieleen, että luin yks päivä näitä mun blogitekstejä ja olen aivan varma, että mulla on jonkin sortin lukihärö. No sitten käveltiin marketit päästä päähän ainakin viisi kertaa, kun ei osattu ollenkaan päättää mitä syödään. Oli kreikkalaista, kiinalaista, japanilaista, turkkilaista, intialaista, jotain terveysrehuja... Päädyimme lopulta intialaiseen. Aina hyvä vaihtoehto. Istuttiin nurtsille syömään ja kuuntelemaan jotain livebändiä. Sitten loppupalaksi haettiin tuorepuristetut mehut. Mua alko ärsyttämään kun  Adriana otti molemmilla (smoothie ja mehu) kerroilla jotkut ihan kauheen kuuloset litkut ja ne olikin lopulta paljon parempia kun mun.

Micks whips, hihihihi

 Sitten löydettiin tollainen hipputaiteilija. Oon joskus nähnyt videoita tästä spraymaalausjutusta, ja oli just yhtä siistin näköstä kun niissäkin. Eli toi vaan lateli kerroksia spraymaalia ja lopuksi ikään kuin kaiversi kuvan esiin? Tosi vaikeeta selitää!

Löysin marketeilta myös minun uuden ihanimman sormuksen. Nyt vasta tätä kuvaa katsoessani tajusin että mun rannekorussahan on reikä!

Tänään lähdettiin aamutuimaan tutkimusmatkalle beibin kanssa. Ja jumankauta, löydettiin varmasti maailman pulleimmat sorsat. Ja kiva puisto. Käytiin myös kahvilla. Mä oon ikään kuin vähän dieetillä, joten tilasin vain jääkahvin. Ilman pullia tai mitään. Ja yleensä jääkahvit on kyllä ollut ihan vain kahvia jäillä. Mutta tämä jääkahvi olikin varmaan joku jääkahvien.. jääkahvi. Kunnon kermaveistos. Pakkohan se oli vain hörppiä kermojeen kaikkineen. Olikin muuten parasta kermaa miesmuistiin.Sitten kauppojen kautta kotio siivoamaan, löysinkin mun huoneesta kolme kuollutta hyönteistä tai ötökkää. Yksi taisi olla jonkin sortin heinäsirkka.

Papukaijoja siinä meillä. Noi pitää kamalaa meteliä öisin.

Toinen niin uskollisena kantaa tota eväslaukkua.

Tulee noista ihan mieleen ne Aristokatin ankat!! Yksi oli nimeltään Waldo-setä.

ON TOSI KIVAA, ETTÄ ON PERJANTAI!! Kun nyt alkaa viikonloppu ja voi tehdä vaikka mitä hauskaa.

Laura

No johan on markkinat

Tänään menen markkinoille. Tai marketeille. Markkinat kuulostaa hyvemmältä. Otan paljon kuvia ja näytän sitten kuinka hieno meno siellä on. RAKASTAN TÄKÄLÄISIÄ MARKKINOITA. Viime viikonloppuna oltiin vähän ulkona pailaamassa Byronin ja Luken kanssa. Könyttiin aamun pikkutunneilla Byronille ja sunnuntaina sitten pidettiin vain laiskottelupäivää. Ja mites muutenkaan, kun marketeille vähän pyörimään ja hakemaan ihan sikana ihan sikahyvää safkaa. Täydellistä. Mutta sitten täydellisyyden pilasi maailman kamalin elokuva Human Centipede 2. Pystyn kattomaan aika paljon kaiken näköistä paskaa voimatta pahoin, mutta nyt oli kyllä oksetuskertoimet tsiljoonassa. Onneksi ei ollut darudea, kun olin taas kuskina. Hyvähyvä Larenzo.

Mmm grillattiin Byronilla.

Kähvelsin tän Byronilta, kun ei minulla ollut kameraa mukana.

Hahaha kuolen nauruun. Hostporukat päättivät hankkia kultakaloja ja laittaa ne isoihin kukkaruukkuihin pihalle. Oli kolme kultakalaa; Speedy, Strawberry ja kolmannen nimi aina vähän vaihteli. Kattelin jo kun niitä laitettiin ekaan ruukkuun, että ei hyvältä näytä tämä touhu. Lapsillakin oli jo sellainen hullunkiilto silmissä, että kunhan vain silmät välttävät, pääsevät vähän hipelöimään noita vonkaleita. Sitten jostain syystä ne piti siirtää johonkin toiseen ruukkuun ja mun hostdaddy sai siirtourakan harteilleen. Se vain otti kauhan ja kippasi kalat toiseen ruukkuun. Meni ehkä 10 manaattia kun muksut alkoivat ihmettelemään, miksi meijän mansikki aka Strawberry vain lilluu vedessä. Äkkiä anonyymi-kalastakin häiveni elon merkit. No kappas, hostdaddy ei muistanut laittaa hoitotippoja veteen eikä totuttaa kaloja veden lämpötilan muutokseen niin kalpatenhan siinä kävi. Vain Speedy selvisi.
Seuraavana päivänä kävivät hakemassa muutaman fisusen lisää. No mun babybuddyhan se siellä oli niitä heti onkimassa. Ja ny tulee oikein loppuhuipennus. Eilen olin kuskaamassa Dakotaa mun reppuselässä ja loikoteltiin lasiovien ohi. Ja mitä ulkona tapahtuikaan. Näitten ruttunaamakissa on puoliksi siellä ruukussa  kalastelemassa maailman epäonnisimpia kultakaloja. Nyt on vesi täynnä katin karvoja. Ovat kalat onnekaita, jos selviävät ensi viikkoon.

Nyt jatkan työhakemuksen tekoa. Kolme viikkoa ja pitäisi olla joku työpaikka vissiin.

Au fiidesen
Laura

Tropical ear, cheers for that!!

Ahhh, beibi unilla, kuppi kuumaa kahvia, pehmeä sohva ja läppäri. Päivän ainoat hiljaiset pari tuntia.
Just tulin takaisin kotio lääkäristä. Mulle ilmesty tuohon leukanivelen kohdalle muutama viikko sellainen patti. En jaksanut stressata sitä niin en tehnyt asialle mitään. Muutama päivä sitten alkoi ihan tajuton korvakipu, mutta en vieläkään tehnyt asialle mitään, kun korvatulehdukset saattaa mennä itellään pois ilman turhia antibiootteja. No eipä mennyt tietenkään itsellään ohitse, niin lääkäriinhän se oli mentävä. Ja mulla oli trooppinen korva!! Haha, meinas alkaa naurattamaan, mun korvatkin muuntautuu trooppisiksi täällä. Ihan kun kosteusprosentti miljoonassa ja lämpötila 40 C:ssa ei olis tarpeeks tropiikkia. Sain siis antibiootit ja korvatipat matkaan. Autossa laulaminen on ihan parhautta ja ärsyttää tosi kovasti kun toinen korva on nyt ihan kuuro. Kun ei kuulostaa ääni pään sisällä yhtään niin hyvältä. Haha, löysin hostmaman autosta Eminemiä, niin sitä on tullut jortsailtua nyt aika paljon. Haha ihan huvittaa muiden autoilijoiden ilmeet, kun pysähdyn liikennevaloihin. SHADY'S BACK!!

Jos joku kokee vaikka tarpeelliseksi, niin voin kertoa Australian terveydenhuoltosysteemeistä. Tää on nyt vähän ympäripyöreetä tosin, enkä allekirjoita mitään 100 % faktaksi. Eli Suomella ja Australialla on joku sopimus, että suomalaiset saavat korvauksia terveydenhuoltopalveluista täällä. Ensin pitää hankkia Medicare-kortti. Itse googletin eilen lähimmän Medicare-toimiston, painelin sinne ilman ajanvarauksia, täytin muutaman lomakkeen, näytin passin ja ajokortin ja sain mukaani kuitin, joka toimii mun Medicare-korttina, kunnes oikea kortti tulee postissa. Näitä toimistoja pitäisi löytyä joka paikasta. Sitten soitin mun vakuutusyhtiöön ja varmistin, että löytyykö niiltä yhteistyösairaaloita tms. Darwinista. Löytyi, mutta ensin pitää käydä tapaamassa GB:tä, eli ilmeisesti yleislääkäriä? Täällä ei näemmä pääse mitään spesialisteja tapaamaan, ennen kuin käy gb:llä. Taas googletin mun oman alueen terveyskeskuksen, kilautin sinne ja sain ajan seuraavalle päivälle. Tää terveyskeskus oli yksityinen, ja jos oikein muistan niin Medicare korvaa yksityisistä palveluista 75 % ja kunnalisista 85 %. Eli ihan hyödyllinen tuo kortti, eikä maksa mitään. Niin ja samanlaiset päivystykset löytyy kuin Suomestakin, pääsee odottelemaan muutamaksi tunniksi ja lääkäriä pääsee tapaamaan kiireysjärjestyksessä.

Vaikka olen tosi onnellinen täällä ja mulla on paljon upeita ja ihania ihmisiä ympärillä, niin joskus sitä ymmärtää kuinka yksin asioidensa kanssa täällä on. Tai siis eihän mulla ole täällä sellaista tukiverkostoa. Tänään sen oikeastaan ensimmäisen kerran ymmärsin, kun täytin noita terveyskeskuksen lomakkeita ja siinä kysyttiin yhteyshenkilöa Ausseissa, enempää ajattelematta asiaa jätin kohdan tyhjäksi. Sitten se hoitsu alkoi tivaamaan multa, että eikö ole ketään. Niin... eihän mulla oikeastaan oo täällä ketään, kuka tietäisi miten toimia, jos mulle vaikka tapahtuisi jotain. Tai edes keneen ottaa yhteyttä.

Käytiin samalla sumpilla minun pikkutytsyjen kanssa, kun metsästin sitä Medicare-konttoria. Kuinka ihania noi "pikkukahvit"!! Miksei aikuisille oo tota maitovaahtoa isommassa koossa??!!

Kaikki tulehdukset ja muut kipeydet on ihan tyhmiä ja tylsiä, mutta viime viikonloppu oli just hyvä viikonloppu. Sellainen millaisen viikonlopun pitääkin olla. Torstaina mentiin Adrianan ja Gemman kanssa leffaan kattomaan The Other Woman. Nauroin taas aivan liian äänekkäästi ja söin taas aivan liian paljon suklaata. Leffan jälkeen mentiin vähän maistelemaan viiniä, mutta ihan oikeesti vain vähän. Sitten aikaisin TYHJÄÄN kotiin, oli ihanaa metelöidä yksin yömyöhään. Tajusin muuten, että viime vkl oli mun ensimmäinen kerta oikeesti yksin puoleen vuoteen. Puoli vuotta oon asustellut hostelleissa, junan hyteissä ja tän perheen luona. Mä en saa ikinä olla yksin. Kuljeskella ilman rihman kiertämää. Röhnöttää sohvalla ja syödä niin, että kaikki ruuat on rinnuksilla. Heitttää kamat nurkkaan ja siivota ne sieltä viikon tai kahden päästä. Tajusin, kuinka paljon mä oon kaivannut yksin olemista.

Seuraavana aamuna lähdin Waterfrontille ottaa arskaa ja lukemaan kirjaa. Oon tutustunut täällä yhteen hauskaan intialaiseen Raviin, joka sattui olemaan kans Waterfrontilla. Se ja yks itävaltalainen sohvasurffaaja lyöttäytyi sitten mun seuraan ja Ravi kertoi kaikkia hulluja tarinoita Intiasta. Minä tahtoisin kovin mennä Intiaan ja Nepaliin. Seuraava reissukohde check.

 Iltapäivällä kävin kotona ruokkimassa meitin kisulin ja koirulin. Kauheeta röhnötystä muuten tuo koiruli pitää. Pikalaittautumisen jälkeen noukin Ashleyn kyytiin ja mentiin meijän kaverille Byronille, kun se halusi tehdä meille hyvää thaikanaa. Adriana liittyi myös joukkoihin ja suunnattiin keskustaan vähän tanssimaan. Oli kyllä varmaan hauskin ilta Darwinissa tähän mennessä. Itse olin kuskina ja näin ollen taas selvinpäin. Silti ihmiset taas ihmetteli, että kuinka paljon oon oikein juonut. Minä vain olen tällainen iloinen höpöhöpötäti, ei voi minkään.

Mä en kestä. En voi olla kulkematta ilman hirveetä hihittelyä ton katin ohi. En oikeastaan edes tiedä, onko toi kissa.

Mä en ymmärrä. Mun koneella ainakin nää kuvat muuntuu ihan kummallisiksi. Tässäkin muuttuivat huulet valkoisiksi?

Launtai meni taas tutulla kaavalla: Waterfrontilla Adrianan kanssa, kotiin vaihtaa kamppeet, ulos kahen ruotsalaisen aupparin kanssa, kotiin vähän ennen pilkkua. Sunnuntaina nukuin pitkään ja lähdin illalla piknikille ja kattomaan auringonlaskua Adrianan kanssa. Täydellinen päätös täydelliselle viikonlopulle. Ja voihan nenä, uusi viikonloppu on taas ihan ovella, jaiks!

Sitten löydettiin vielä muutama ruppainen mökki matkan varrelta. SIIS KELLÄ ON JUMALAUTA JAHTI TAKAPIHALLA?! "Kulta, leipä on loppu!" "Himskatti, no mäpä kipasen lähisiwasta hakemassa. Mun laivalla.. >:D"

Mä en vaan osaa tehdä selkeitä ja ytimekkäitä postauksia, niin en edes enää yritä. Että tässä taas tällainen ajatusoksennus!

Laura