maanantai 20. elokuuta 2012

@ Pak Chong

Noniin! Lauttamatka Koh Phanganista mantereelle meni rattosasti muutaman thaimiehen seurassa. Hauskoja miehiä, tarjosivat heti kättelyssä niiden jemmapulloa ja paljon rupateltiin. Tosin kummatkaan osapuolet eivät ymmärtäneet toisiaan, miehet eivät nimittäin puhuneet englantia. Vaikka olen oppinut jo monen montaa kieltä, on toi thai vielä vähän vieras mulle. Elekielestä ymmärsin sen verran, että muusikoita olivat ja jos soittavat edes puoliksi niin hyvin oikeaa kitaraa, kuin ilmakitaraa, on varmasti mahtibändi kyseessä!


  
Bussi lähti illalla ajelemaan kohti Bangkokia ja perillä olin aamulla kuuden maissa. Parin tunnin yöunien jälkeen aattelin suunnata Khaosan-Roadille, josta oli kuulemani mukaan helppo saada jokin majapaikka. Nooh, kävelin kadun loppuun ja otin samantien taksin pois. Ihmiset ja koko katu oli mun pahin painajainen. Löysin kivan hotellin läheltä jokea ja sattui hyvin, koska nää italialaiset kaiffarit majaili toisella puolella jokea! Jätin kamppeet hotellille ja lähin heti suunnistamaan rautatieasemalle ostamaan junalippua seuraavalle aamulle Pak Chongiin. Päivällä suihkun ja päikkäreitten jälkeen Paola soitti ja sovittiin treffit illalle. Lähin hyvissä ajoin liikenteeseen  ja otin ajan kuluksi pedikyyrin, jonka aikana alkoi kunnon rankkasade. Tätä ollaankin ootettu, varsinkin te siellä ruudun takana! Olenhan jo pari viikkoa hehkuttanu: "siis ei oo yhtään satanu, vaikka on sadekausi! Aurinko paistaa, linnut laulaa ja elämä on ammoisaa!" Se pedikyyrinainen oli niin ihana, että tuputti mulle oman sateenvarjonsa mukaan. Menin siitä sitten apostolin kyydillä italialaisten hotellille, jonne jäätiin vähäksi aikaa istuskelemaan ja miettimään jatkopaikkaa. Niin, ja nähtiin huima ilotulitus joella! Hotelli oli aika fiini ja taidettiin kerätä paljon katseita, kun hypittiin ja iloittiin kuin pikkulapset tosta ilotulituksesta..
Ilta oli hauska ja näitä tulee kyllä ikävä! Otettiin lopuksi tuktuk-kyyti meijän hotelleille ja nyt voin sanoo, että viimenen kyyti tämä! Ei se kuski ymmärtänyt yhtään, minne sen piti mennä. Palloili vaan ympäriinsä ja sen takia alkoi nyhtämään lisää rahaa. Mut se heitti viimetteeks ja kyllä taas hirvitytti, ehin jo miettimään että onneks mulla on tää sateenvarjo, jolla voi tiukan paikan tullen vähän huitasta. Pääsin kuitenkin ihan ilman mitään huitomisia hotellille. Muutaman tunnin yöunien jälkeen suuntasin ihanaan maanantairuuhkaan ja nappasin taksin rautatieasemalle, josta juna kohti Pak Chongia lähti 08.20 ja matka kesti about 4 tuntia. 






 Kun saavuin Pak Chongiin ja astuin ulos junasta, thainainen tuli heti jotain hotellilappusia näyttämään mulle. Kerroin, että mulla on jo hotelli buukattuna ja vieläkin se höpötteli siitä sen hotellista. Menin aseman ulkopuolelle ja edelleen se nainen vaan istu siinä vieressä. Olin soittamassa sinne hotellille, että oon nyt asemalla ja se nainen vastasi puhelimeen! Se oli siis yrittäny kertoa, että se on se nainen hotellilta ja saan siltä kyydin. Pitäisi ehkä yrittää nukkua öisin..

Ja tähänkin paikkaan rakastuin heti ensisilmäyksellä! Niin mukavia ihmisiä, hyvää ruokaa (jep, jälleen taas)  sekä tosi iso, siisti ja kaikinpuolin kiva huone vitosella/yö. Olin siis perillä kaheltatoista ja heti kolmelta alkoi ensimmäinen retkeilyosio. Sitä ennen kävin kuitenkin 10 minuutin kävelymatkan päässä kaupassa ja takaisin tullessa hotellin opas ja sen siippa nappas mut mopedin kyytiin! Retkellä sitten käytiin ihanissa lähdevesialtaissa uimassa ja illalla lepakkoluolissa kattomassa, kun n. 4 miljoonaa lepakkoa lensi ulos syömään! Saatiin olla aika rauhassa, kun täällä ei pahemmin ainakaan tähän aikaan turisteja ole. Huomenna lähto Khao Yain luonnonpuistoon on seittemältä, joten nyt ruokaa nassuun ja unta palloon!








-Laura

lauantai 18. elokuuta 2012

Lähdön hetket käsillä

Mentiin torstaina sinne kalamarkkinoille skootterilla thaityyliin, eli kolme yhen mopedin kyydissä ja kellään ei kypäriä. Fabio ajoi ja italialaiseen tyyliin pälpätteli koko matkan mulle ja Paolalle sinne taakse. Hyvin kuitenkin meni ja vielä henki pihisee! Kierreltiin  jonkin aikaa torilla ja napattiin mukaan katkarapuja, niitä pieniä mustekaloja ja jotain vaaleanpunaisia kaloja. Fabio kävi heittämässä kalat resortille, jonka jälkeen minä, Fabio, Paola, Marie ja italiailanen Philip meijän resorilta mentiin yhteen italialaiseen ravintolaan. Otettiin hiukopalaksi jotain italialaista pizzan tyylistä ja nyt voin varmaksi sanoa, että Italian reissu odottaa kyllä keväällä! Haha, tää alkaa olla enemmänki joku ruokablogi.. Mut hei, ruoka ON hyvää! No joo, mentiin vielä varaamaan mulle paikka perjantaiselle saaritripille, jonne Paola ja Fabio mut kutsui. Sitten taas kansainvälisellä thai-italialaistyyliillä resortille, jossa relaksoiduttiin ja istuskeltiin rannalla kera muutamien.. Ensin puhuttiin vaan Fabion ja Paolan kanssa, että mennään ostamaan kalaa ja grillataan täällä. Myöhemmin myös Marie tuli mukaan, sitten pyydettiin Raytäkin ja kun törmättiin tähän toiseen italiaiseen parivaljakkoon, joukko kasvoi taas kahdella. Mutta oli sitäkin hauskempaa, istuttiin pitkään syömässä, kuunneltiin hyvää musiikkia ja puhuttiin kielillä. Italialaisten mielestä oli kovin hauskaa, kun harjoittelin orastavia italian kielen taitojani. BELISSSIMO! Ruoka oli erihyvää, vaikka kalat eivät kuulemma soveltunut oikein grillaamiseen (resortin naisen mukaan), mutta tähän mulla ei ollut osaa eikä arpaa! Nimittäin kalatorilla seurasin vaan muita ja nyökyttelin tietäväisenä, mutta jätin kalojen valkkaamisen kuitenkin muille. Joka tapauksessa ilta oli erittäin onnistunut ja oikeesti surettaa paljon jättää nää kaikki ihanat ihmiset tänne. Voin vaan toivoa, että pidetään yhteyttä ja ehkä joskus vielä tavataan.


  
Seuraavana aamuna oli herätys klo 07.00, joka oli varmaan aikasin täällä tähän mennessä. Matkattiin speedboatilla ja koska edellinen ilta vähän venyi ja mulla saattoi olla ihan pienen pienet olot aamulla, vaati aalloissa pomppiminen vähän syvään hengittelyä.. Suoriuduin kuitenkin urheasti päivästä, johon sisältyi snorklaamista, satoja askelmia rappusissa näköalapaikoille, viidakkoa, apinoita, uimista ja kippaskappas syömistä! Tultiin takas resortille neljän paikkeilla ja viimeisillä voimillani, jalkani maitohapoilla laahustin riippukeinuuni. Täällä pitäisi olla nyt sadekausi, ja vasta eilen näin ensimmäiset pisarat. Taivaskin itkee, kun mun pitää lähteä täältä! Lähdettiin illalla vielä syömään ja olin niin väsynyt, ettei naurulle näkynyt loppua. Mut tuntevat tietää, mitä tarkoitan :D Vaihdettiin loppujenkin kanssa sähköpostiosoitteet. Fabio ja Paola on kans viikonlopun Bangkokissa, joten voi olla, että törmätään vielä siellä.







 Tänään on nukkunut pitkään ja pakkaillut. Nyt istuskelen resortilla ja ootan bussia, jonka pitäis lähteä neljältä satamaan, satamasta meen paatilla mantereelle, josta lähtee yöbussi Bangkokiin. Bangkokissa oon yhden yön ja lähen aamujunalla sinne Pak Chongiin. Viidakko siis kutsuu ja rinkkaan on jo pakattu viidakkoveitsi, lannevaate ja rambopanta!

Ps. siellä on kuulemma varsinkin sadekaudella PALJON iilimatoja, jotka oikein vaanii polkujen varrella uhrejaan. Tämä on jopa minulle uusi tilanne, joten pitää miettiä tarkoin sopiva stragedia..
 

Rambolaura kuittaa ja palailee, ellei viidakko vie mukanaan.

torstai 16. elokuuta 2012

Fisuja!

Maanataina piti tosiaan mennä illalla torille, mutta olin ihan naatti ja laiskotutti sen verran, että riippukeinu houkutti enemmän. Kävin sitä snorklausta koettaa, mutta vesi oli niin alhaalla, etten päässy semmosen pöpelikön yli kattoo koralleja ja fisuja.

Tiistaina aamupalan jälkeen lähin kävelylle kaupunkiin ja kun vastaan tuli thaihierontapaikka, ei tarvinnu montaa kertaa miettiä mennäkö vai eikö. Tunnin öljyhieronnan jälkeen olin kuin uudesti syntynyt! Kävin hieronnan jälkeen vähän ostoksilla ja syömässä. Viimeksi kun oltiin Thaimaassa, en oikein osannu tinkiä. Vaan nyt oon ku mikäki! Tuntuu tosin hassulta tingata viimeseen hengenvetoon jostain 50 sentistä.. Ilalla resortilla törmäsin taas Paolaan, Fabioon ja Rayhin. Syötiin ja siirryttiin illalla rantabaariin muutamille. Ray ja Paola on matkustellu melko paljon ja on kiva kuunnella niitten juttuja maailmalta, iskee tosin vaan syvä kateus. Matkajalka alkaa vipattaa vaan entistä pahemmin. Paola ja Fabio kutsu mut Italiaan syömään omatekoista lasagnea ja pizzaa. Hyvän ruuan perässä vaikka maailman ääriin! 



Keskiviikkona Fabio ja Ray lähti sukeltamaan ja me hengailtiin Paolan kanssa biitsillä koko päivä. Yliarvioin rusketukseni ja en muistanu taaskaan aurinkorasvaa, nyt punoittaa reidet ja nenä. Nähtiin muuten kuollut, en muista nimeä, mutta näyttää vähän sellaselta läpinäkyvältä rintaimplantilta! Ja kun ne pistää ni polttelee. Kaikenmoisia täällä.. Illalla kun noi sukeltajat tuli takas, lähettiin porukalla sinne näköalabaarille kattomaan auringonlaskua. Tultiin vielä syömään ja Ray näytti kuvia niitten sukellusreissulta. Mä niin haluun tulla tänne suorittaa sen sukelluskurssin ja sukeltelemaan seuraavalla kerralla! 



Tänään on ollu aika kuuma ja sattuneesta syystä en halua auringon alla lööbailla, joten vanha kunnon riippukeinu on ollu taas pelastus! Lähetään kohta kalamarkkinoille ostmaan kalaa, hiiliä ja foliota. Thainainen täältä resortilta lupas, että voidaan (tai siis ne voi :D) grillata meijän kalat! Mä en kyllä tunnista muutaku muikut, lohen ja tonnikalapurkit. Ja muikutki menee sekasin silakoitten kanssa, joten saa nähä minkä lahnan mä sieltä saan mukaani.

Ää tänään on jo torstai ja lauantaina on lähtö Bangkokiin, oisin voinu kyllä vähän pidempääkin olla täällä. Voi olla, että junaan tulee jokin vika matkalla Pak Chongista lentokentälle sillon keskiviikkona..

-Laura

maanantai 13. elokuuta 2012

Home away from home

Sunnuntaina pötköttelin rannalla ja uiskentelin. Mentiin vielä iltapäivällä torille Marien kanssa ja poikettiin matkalla sen thaimaalaisen naisen asunnolla! Kookospannukakut maistui taas vallan hyvin. Haha, ennen lähtöä mielikuvissani oli, miten juoksen joka aamu rannalla auringonnousun aikaan ja käyn thainyrkkeilemässä kuin mielipuoli. In real life: nukun pitkään > syön > päikkärit riippukeinussa > torille syömään pannukakkuja. 

  
Mutta eilen tähän tuli muutos, heräsin JO yhdeksältä ja lähdin lenkille, jonka jälkeen oli thaikkutreenit! Sali oli melko pieni, mutta sitäkin mukavampi. Siellä oli melko vähän treenajia ja "ryhmätunneillakin" opetus on siis melko yksilöllistä. Ensin vähän lämpöä päälle + venyttelyt, seuraavaksi varjoa joku 15 minuuttia ja tää valmentaja korjas samalla liikeratoja ja muutenkin tekniikkaa. Suurimman osan ajasta huiskittiin potkutyynyihin ja pistareihin ja vikat erät oli enemmän sparrinomaisia. Lopuksi vielä verryttelyt ja venyttelyt. Jäi tosi hyvä maku tosta hommasta ja voi olla, että eksyn uudestaankin salille.. mikäli pannukakuiltani kerkeän.


 

Oon löytänyt uuden lempipuuhan täältä, tähtitaivaan katselun! Oon nyt parina iltana istunu yömyöhään rannalla, kuunnellu musiikkia ja katellu yötaivasta. Ihan parhautta!


  
Jaja, niin! Tää Nils antoi mulle yhen snorkkeileistaan ja aattelin mennä tänään snorklailemaan! Tässä lähellä rantaa on kuulemma hyviä spotteja. Illalla sitten varmaan taas krhm, syömään torille :D

Jossain kirjotettiin tästä Koh Phanganista, että "home away from home" ja siltä tää tuntuu. Mun piti olla täällä muutama päivä ja oon kohta ollu viikon. Täällä on vaan niin uskomattoman hyvä olla. Rauhallinen paikka, vähän turisteja, tosi mukavia ihmisiä, paljon kivaa tekemistä.. Ja tuntuis tyhmältä lähteä, just kun on tutustunut näihin ihmisiin ja pääsee vähän sisälle tähän paikkaan. Oon kuitenkin menossa vielä loppureissuks sinne Pak Chongiin ja Khao Yain luonnonpuistoon, ei vaan voi missata! Näin lyhyessä ajassa jää kyllä vielä paljon näkemättä ja kokematta, joten oon muiden reissaajien neuvojen perusteella alkanu tekemään sellasta vuoden reissusuunnitelmaa mulle ja ehkäpä Mikulle, Mikullekin sinne tiedoksi!





-Laura

lauantai 11. elokuuta 2012

Sunday morning

Voin vindet! Perjantai-ilta oli tähän mennessä ylivoimasesti paras! Illalla ei väsyttäny, joten menin tän resortin rantabaariin istuskelemaan. Siihen tuli yks Hollantilainen Nils juttelemaan. Se kerto, että 00-06 välisenä aikana tähtien pitäis tippua eli siis tähdenlentoja! Seuraan liittyi vielä mun naapuri, Skotlantilainen Ray sekä resortin omistajaperheen poika, jonka nimeä en todellakaan uskalla ees yrittää kirjottaa. Skotlantilaiset on muuten hyviä kiroilemaan, uskomatonta mikä sanavarasto. Siinä sitte kateltiin tähdenlentoja, juteltiin ja maisteltiin viskiä. Baarissa soi hyvä musiikki ja tunnelma oli muutenkin rili guud! Ray ja Nils asuu molemmat nykyään täällä Koh Phanganilla, Ray opettaa sukellusta ja Nils juo viskiä. Koska oli laskuvesi, lähettiin joskus kahen jälkeen yöllä kahlaamaan meressä olevalle isolle kivelle. Siellä pötköteltiin ja kateltiin tähtiä.

Vielä olin autuaan tietämätön, mitä oli tuleva.. Vieläkin haltioituneena tähdenlennoista laahustin joskus neljältä omalle bungalowille. Toivotettiin hyvät yöt ja avasin oman oven munalukon (jep, tällä kertaa huoneeni lukkona toimii päivisin munalukko ja öisin sellanen vessalukkosysteemi!) Pesin hampaat, tulin kylppäristä ja unisena olin menossa sänkyyn. Väsymys ja unisuus oli nanosekunnissa tipotiessään: patjan ja seinän välissä nimittäin jokin luikerteli sinne rakoseen. Ennen kuin ehdin edes huomata, oli mulla kädessä ehdottomasti paras täältä hankkimani ystävä, ötökäntappajaspray! Siinä sitten seisoin silmät apposen auki, valmiina hyökätäkseni. Luikeroa ei näkynyt eikä kuulunut, mutta nukkumaan en ainakaan alkaisi. Makoilin sängyllä adrenaliini suonissani pauhaten ja rystyset valkoisina ötökäntappajaa pidellen. Vahingossa vähän lepuutin silmiä ja kuinkas ollakkaan! Havahduin kun se inhottava, iso tuhatjalkanen oli hiipinyt ihan viereen!! Pomppasin oitis sängystä, elämä silmissäni vilisten. Kelasin nopeasti vaihtoehdot läpi ja paatuneena ötökäntorjujana päädyin vaihtoehto kertismukiin. Tuhatjalkanen siis kertismukiin ja äkkiä pihalle. Tämän jälkeen käärin itseni riippukeinuun, jossa on hyttysverkko ja uni tuli vasta kuuden jälkeen, eli aamujoogat jäi kyllä välistä! Vaarallista touhua tämä matkustaminen.

Launtaina nukuin pitkään ja luin kirjaa riippukeinussa. Kun ei enää ollut liian kuuma, lähdin käppäilemään kohti keskustaa. Olin ehtinyt kävellä ehkä sata metriä, kun valloittava hymyni teki taas tehtävänsä. Nimittäin resortin omistajaperheen isä ajoi autolla ja pysähtyi kohdalleni tarjoamaan kyytiä. Keskustassa kävelin, kattelin paikkoja, kahvittelin, söin, kiertelin kojuja.. Päivällä on melko kuuma, joten oon huomannu hyväksi tavaksi käydä aina tasasin väliajoin ostamassa jotain pientä ilmastoiduista 7eleveneistä! Pitää vaan aina olla sellanen ilme, kun jotain ois TAAAS unohtunu!




  Illemmalla törmäsin siihen ranskalaiseen Marieen ja lähin sen kanssa kattomaan maisemia ja auringonlaskua mäen päällä olevaan baariin. Takaisin resortilla jäin istumaan ja juttelemaan yömyöhään tosi mukavan italialaisen Paulan kanssa. Tän Paulan kanssa tuun tosi hyvin juttuun, ihan ku oltais tunnettu pidemmänkin aikaa.

 

Ranskalaiset lapset kähvelsi jossain välissä mun kameran ja nyt kamera on täynnä tällaisia:

 

Ps. pieni raportti vielä tosta selkä- ja takapuolitilanteesta: eilen iholle tuli vesikellot ja nyt selässä kaksi valkoista länttiä keskellä upeaa rusketusta.

Ei mulla muuta.

-Laura

perjantai 10. elokuuta 2012

@ Koh Phangan


Maanantaina vaan palloilin ympäriinsä, olin rannalla ja illalla syömässä. Jäin syöminkien jälkeen vielä istumaan japanilaisen pariskunnan kanssa. Tutustuminen meni about näin: "where are you come from?" "from Finland" "AAAA The Moomies!!"..


 Rannalla loikoilu sai riittää, joten menin seuraavana päivänä snorklausreissulle ympäri saarta. Ekalla spotilla roikuin varmaan ensimmäiset kymmenen minuuttia panikoiden sellaisissa köysissä, kun en osannu hengittää sen putkilon kautta ja oli niin paljo pelottavia kaloja.. Pienen harjoittelun, meriveden nielemisen ja rohkaistumisen jälkeen lähdin pidemmälle snorklailemaan ja WAU. Käytiin varmaan viidessä eri paikassa ja vaikka iso osa koralleista oli valitettavalsti kuollutta, veden alla näkyi kuitenkin paljon kaloja ja koralleja. Innostuin niin paljon, että aattein tulla joskus samalle saarelle suorittamaan sukelluskurssin. Tutustuin reissulla paljon uusiin ihmisiin ja päivä oli muutenkin great succes!


Vielä kovin valkoinen...






 Ilta menikin kierrellessä paikkoja. Seuraavana aamuna heräsin polttavaan kipuun selässä ja takapuolessa, aurinkorasva tais edellisenä päivänä vähän unohtua.. Empä tullut ajatelleeksi, että kun koko päivän kun ui vedessä, selkä aurinkoon päin niin eihän siitä kauniille skandinaaviiselle iholleni ainakaan rusketusta synny. Nyt pystyn kuitenkin jo istumaan ilman kummempia kipuja takapuolessa ja värikin muistuttaa jo enemmän rusketusta.

Lähdin siis keskiviikko-aamuna seuraavalle saarelle, Koh Phanganille. Löysin mukavan  resortin vähän matkan päästä satamasta. Oma bungalow terassilla ja riippukeinulla, merenranta muutaman metrin päässä, kävelymatka (2-3 km) kaupunkiin ja torille sekä rannalla on ihana pieni Chocolat bar ja pieni ravintola. Resortti on thaimaalaisen perheen omistama, ja erimukavia ihmisiä sekä tää perhe että muut resortin asukkaat. Bungalowi maksaa yöltä 300 bahtia, eli n. 7,5 euroa, ei hullumpaa. Muutenkin rakastuin heti saareen niin, että taidan viettää pidemmänkin ajan täällä.

Keskiviikko meni uidessa (paita päällä sattuneesta syystä) ja kävellessä lähistöllä. Täällä muuten kannattaa hymyillä, itse kuljen koko ajan typerän näköisenä suunpielet korvissa ja kyllä kannattaa. Kävelylenkilläni takaisin resortille, mies pienen lapsensa kanssa kulki hiljaa mopedilla vierellä pysähtyen aina välillä poimimaan jotain kasveja. Taas kerran pistin parhaimman hymyni peliin ja mies alkoi elehtimään minua kyytiin. Kerroin, ettei ole pitkä matka ja ei tarvitse kyytiä, mutta mies pysäytti ja oli vaan että "free, free. Where?" Annoin pienen väittelyn jälkeen miehen heittää minut resortille. Kiva, että on näin mukavia ihmisiä! Tosta hymyilystä vielä, jotkut on kuulemma selvinnyt Thaimaassa sakoistakin hymyilemällä ja naureskelemalla! Illalla istuskelin ravintolassa ja kattelin auringonlaskua. 






 Torstaina tein.. en siis mitään :D Kävin uimassa ja lööbailin riippukeinussa lukemassa kirjaa. Päivän suurin ongelma oli, miten maata riippukeinussa ilman, että palaneeseen selkään sattuu. Ekoina päivinä tuntu vähän orvolta olla yksin, mutta alun jälkeen mä niin nautin siitä kun ei oo mitään aikatauluja ja saa vaan olla ja mennä miten haluaa. Seuraa saa sit aina kun siltä tuntuu. 




 Tänään eli perjantaina heräsin aamulla lenkille ja kävin samalla kaupassa ja tsekkaamassa paikalliset muay thai-salit. Uinnin ja syömisen jälkeen menin taas lukemaan kirjaa omaan riippukeinuun, kun ranskalainen, ehkä 50 v nainen tuli juttelemaan. Tää Marie opettaa joogaa Pariisissa ja opettaa täälläkin aina aamuisin tossa rannan lähellä ilmaseks. Marie pyys mua seuraavalle joogatunnille ja lupasin meneväni. Lähdettiin illalla vielä Marien kanssa torille syömään ja tapaamaan Marien thaimaalaista ystävää. 

Jostain syystä tää kuva naurattaa ihan hirveästi :D

 Torilla söin ehkä maailman parasta ruokaa ja kookospannukakkuja. Nyt ei lasketa kaloreita!


-Laura