Juttua Sveitsissä asumisesta ja miljoonia kaatumisia lumilaudalla. Reissuja, kiipeilyjä, laskuvarjohyppyjä, ihmettelyä, retkiä, seikkailuja, kirjoitusvirheitä, viinittelyjä, ja kaikista tärkeimpänä; niiden jakamista mahtavien ihmisten kanssa.
Kamala Masa Myöhänen olen tämän blogini kanssa. Oltiin siis perheen kanssa lomailemassa muutama viikko takaperin Gold Coastilla ja Brisbanessa, oli aika kivaa! Sellainen perheloma, tuli ihan omat lapsuuden kesäreissut mieleen. Gold Coastilla on muutama eri teemapuisto, joissa vietettiin suurin osa lomasta. Ihanaa oli olla ihan lapsi taas. Sillä erotuksella, että pääset ihan kaikkiin hurjiin laitteisiin ja saat ostaa namuja niin paljo ku huvittaa. Ja tietenkin kaikkee muuta oheiskrääsää, mm. supermiesavaimenperän. Käytiin ainaski Sea Worldissa, Dream Worldissa, Movie Worldissa jaa jaa Wet 'n' Wildissa. Noihin saa ostettua sellaisen kausilipun 110 dollarin hintaan, eli kai jotakin 70-80 egee? Sillä passilla saa sitten käydä kaikissa paitsi Dream Worldissa niin paljon ku sielu sietää (ja minun sieluni sietää ainakin hyvin paljon hahahhaa) ja passi on voimassa puoli vuotta tai vuoden. Oltiin just ennen koulujen lomaviikkoa, joten eipä tarvinnu juuri mihinkään jonotella.
Voi tota pientä, joutuu istumaan pitkän tovin autossa kun kaikki vain hulluttelevat.
Oli pingviiniä... @ Sea World
Oli rauskua... Ja minä silitin rauskua!! Oli limainen. @ Sea World
@ Sea World
@ Movie World
@ Movie World
@ Movie World
@ Movie World
@ Movie World
@ Movie World
@ Movie World
@ Sea World
Minä tekohymyineni. Tulee ihan ala-asteen koulukuvat mieleen. @ Dream World
Siinä oli huvipuistoilut. Meinas muuten tulla vähän kylmä, kun oli yleensä vain 20-25 astetta lämmintä. Piti ihan farkut ja pitkähihanen pistää välillä päälle. Kyllä yhtenä päivänä kuitenkin Surfers Paradisen biitsille uskaltauduin, vesi oli vain sairaaaan kylmää. Melkein kuin Suomessa. Ja siellä on haikaloja tietysti.
Mmmmmm...
Enkö olekin jo ruskea?!
Ihania valoja!
Ajattelin kehitellä itelleni yhtenä päivänä jotain extempore-hauskaa tekemistä, joten vuokrasin fillarin. City-fygän. Surfers Paradisesta noin 40 kilsan päässä on hieno Tamborin-vuori. Sinne siis. Ilman karttaa. Ilman geepeeässää. Kolmivaihteisella pyörällä. No eihän siinä hyvin käynyt. Eksyin ainakin miljoona kertaa, puolivälin kohdalla olin jo pyöräillyt 5 tuntia putkeen. Niin ja mulla meni yli tunti löytää edes poispääsy kaupungista. Oli vain nieltävä karvaalta maistuva tappio ja fillaroitava takaisin. Olin aivan loppu ja kuitti. Onneksi löysin yhden kuppilan matkan varrelta ja sain tankattua edes vähän energiaa sumpilla ja banaani"leivällä". Vaikka kakku se mun mielestä oli. Parin tunnin päästä olin takaisin pyörävuokraamolla. Eli olin n. 3 tuntia ollut eksyksissä menomatkalla haha. Tuntui niin ihmisrauniolta siinä kävellessäni takaisin hotellille. Teki mieli ryömiä, jalat oli aivan paskana siitä polkemisesta, janotti niin maan pirusti, aurinkorasvan unohtaneena naama, olkapäät sekä etureidet oli tulessa enkä edes nähnyt niitä hienoja vuoria. Kyllä meinas vähän ketuttaa. Mutta toi oli jo niin iso epäonnistumien sattuma, että alko vaan naurattaa. Yksin höröttelin ja alko hävettää niin, että esitin puhuvani puhelimeen. Classic.
Oli kyllä pylly niin puuduksissa ton satulan jälkeen!
Tiiättekö miten kaikki ottaa hienoja kuvia hienosta elämästään, terveellisistä rahkoista ja sitten vielä plus kaikki fantastiset fitness-selfiet. Mäkin yritin tehdä ihmiset kateellisiksi mun hikisellä sporttikuvalla. Kauheesti yritin pistää parasta hymyäni, mutta oli vähän hymy tiukassa näköjään. Vielä epäonnistuneempi tekohymy ku mitä tuolla ylemmissä kuvissa.
Mun lunttilapu, joka lahosi ollessaan mun hikisen paidan sisällä. 4 sivullista teiden nimiä voittaa kartat mennen tullen. Varsinkin kun osaa teistä ei ollut olemassakaan.
Seuraavana päivänä lähettiin ajamaan Brisbaneen ja matkalla hostporukat kertoi, että niillä on mulle yllätys. Ne ajo Mount Tamborinen kautta!! Kai niitä kävi minuu vähän sääliksi. Vieläkin pilkkaavat minua tosin ton harmillisen pyöräretken johdosta.
Sitten kun jään eläkkeelle, muutan tuhon taloon. Joka aamu kun herään, edessäni on vuoret ja kuppi kuumaa kahvia, Juhlamokkaa.
Selllainen reissu oli. Perheen isä on viikonlopun kalassa ja äiti sekä lapset lähti kans viikonlopuks pois. Vilkutin niille äsken heipat, hain suoraan pakkasesta jätskin ja nyt leffa pyörimään! Aaah like a boss! Illalla pitäis ehkä vielä raahautua kylille Adrianan ja Ashleyn kanssa, let see let seee.
Voi ei, en kestä.. Yksi päivä mietin mitä laulaisin beibille
unilauluksi. Jostakin syystä eksyin kuuntelemaan juutubesta ensin
maamme-laulua, jonka jälkeen iski sellainen tosi isänmaallinen olo,
joten jatkoin samalla linjalla hyvän tovin. Ja herkistyin ihan kamalasti
kuullessani piisin "sininen ja valkoinen". Se on aina ollut mun ihan
lemppari. Mutta nyt kun on ollut jonkin aikaa niin kaukana kotoa, niin
sai ihan uuden levelin koko kipale. Oli niin koskettava, että piti ihan
itkutkin tirauttaa. Voi luoja.
Kunnes... Löysin ehkä
parhaimman musiikillisen löydön miesmuistiin! Voi pojat! Tättärääää:
SINIRSITILOPPUMME!!! HAHAHAAA räjähdin nauruun jo pelkästään tosta
nimestä
Voi Juice, minä sinua rakastan! <3
Ps. tehtiin yläasteella näytelmä Juicen muistolle, minä esitin Tellervoa, jolla oli isot pullonpohjalasit.
Tälläisenä
hyvänä aasinsiltana Juicesta vähän kotifiiliksiin. Oon uhonnut niin
kauan kuin muistan, että joskus lähden Suomesta pois. Potkaisen tomut
kengistäni. Mun lempparibiisikin oli pienenä sen punatukkasen naisen menolippu. Ja
joskus lapsena unelmoin, että sidon liinan pussukaksi kepin päähän ja
karkaan Helsinkiin. Helsinki tuntui sillon niin isolta ja ihmeelliseltä.
Ja oikeastaan tuntuu vieläkin, jatkuvasti aina eksyin. Tai menin
vääriin busseihin. Haha, aluksi en tajunnut, että samannumeroiset bussit
saattaa mennä eri suuntiin. Eli näin usein ekalla vastaan tulevalla
bussipysäkillä oikean bussin numeron ja jäin tyytyväsenä odottamaan
bussia tulevaksi. Sitten löysin itseni ihan väärältä puolelta Helsinkiä
ja mietin missä meni vikaan. Hyvinkäällä kun on tasan kuusi bussilinjaa,
jotka tekee vain rinkuloita.
Oon jollain tapaa
aina vähän inhonnut Suomea. Kulttuurissa kiukuttaa ne perusjutut:
hiljaiset ja sulkeutuneet ihmiset, yksilökeskeisyys, tiukat säännöt,
suorittamisen maku, kiire... Ja sitten oma lukunsa on kylmät ja pimeät
talvet, jolloin ihmisistä tulee entistä hiljaisempia ja sulkeutuneempia.
Elämän kaikki hienot ja pienet ihanat jutut jää niin usein huomaamatta.
Kunnes yksi päivä asioita pohtiessani oivalsin, että oikeastaan noi
jututhan on vaan sellaisia mielen tepposia. Eihän mun tarvii olla
kiireinen ja umpimielinen, muut huomiotta jättävä ja yksin pärjäävä
suorittaja. Aina oon kamalasti valittanut, kuinka Suomi on ihan tyhmä,
mutta minähän se ihan tyhmä olen ollut. Oon yrittänyt kauheasti sopeutua
ja olla sellainen kunnon kansalainen. Säästää omaa asuntoa varten,
miettiä mihin korkeakouluun hakisin ja muutenkin miettiä elämää silleen
järkevästi. Kun oisin koko ajan voinut olla tällainen vapaa sielu, joka
tekee sitä mikä tuntuu hyvältä. Olla se ärsyttävä moikkailija, joka
moikauttelee naapureita vaikkei ne moikauttele ikinä takaisin. Olla
harjaamatta hiuksia, jos siltä tuntuu. Luopua telkkarista. Aloittaa
pianotunnit. Mennä lappiin vaeltamaan. Raivata aikaa kaikille siisteille
jutuille.
Ja toinen juttu, mitä kaipasin aina Suomessa
ollessani, oli seikkailut. Oikein jännittävät seikkailut. Kunnes nyt sen
ehkä ymmärrän, että taitavin seikkailija löytää seikkailut mistä vaan.
Vaikka töistä. Tai mummolasta. Tai tavallisesta arjesta. Näitä olen
pohtinut, koska tiedän ettei mun ole mahdollista asua koko elämääni pois
Suomesta. Silloin täytyy muuttaa elämää siellä rapakon toisella puolen,
jotta olisin tyytyväisempi enkä haikailisi aina pois.
Täällä
on niin ihanan rento ilmapiiri. Ihmiset juttelee ja tervehtii ja
hymyilee. Ja ovat kamalan avuliaita. Mun hostmama on huomannut, kuinka
vaikeaa mun on pyytää palveluksia tai apua, joka on sen mielestä aika
huvittavaa. Oon tavannut jonkin verran tän perheen sukulaisia, jotka
asuu ympäri Ausseja ja kaikki on tarjoutunut majoittamaan mua jos satun
niiden kulmille. Sitten mukavaa on myös sellainen yhteisöllisyys. Joka
perjantai lapsien koululla on kokoontuminen, jossa tanssitaan,
lauletaan, jaetaan diplomeja lapsille, jotka on tehnyt jotain hyvin...
Niin ja alussa lauletaan aina Australian kansallislaulun omituinen
didgeridoo-versio. Siellä on aina mukava tunnelma. Koululla vanhemmat
auttaa kaikessa pienessä, mm. teroittaa kyniä ja kuorii hedelmiä.
On
mulla joitakin asioita ikäväkin Suomessa. Perhettä ja ystäviä nyt
kaikista eniten. Koti on aina siellä, missä te ootte! Ja sitä, että
pääsääntöisesti ihmiset on rehellisiä ja esim. virkavaltaan voi
(useimmiten) luottaa. Inhottavaa jossain maissa, kun saa aina epäillä
ihmisten tarkoitusperiä ja vilpittömyyttä. Oooh ja god bless you
länsimäinen terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut. Tästä lähtien jonotan
päivystyksessä ihan mielelläni ja mukisematta vaikka sen pari tuntia. Ja
vaihtuvia vuodenaikoja! Etenkin täällä Darwinissa ollessani usein
mietin, että en mistään hinnasta asuisi täällä koko elämääni. Koko ajan
30-40 selssiusta ja ei se lämpö vielä yksinään, MUTTA TÄÄ KOSTEUS!!! Ja
tätä on ympäri vuoden. Toki on sadekausi ja sitten kuivakausi, mutta
silti. Koko ajan vain kuumaa.(En siltikään vielä pidä pitkästä
talvesta).
Haha, löysin arkistojen kätköistä muutaman ikävä-kuvan. Eli näitä nyt ainakin on iksu:
Kesän ensimmäiset piknikit. Joiden lomassa kudotaan jo uusia villapöksyjä talvea varten.
Ja tietysti joulupukkia on ikävä.
Minulla maailman parhaat ystävykset! Vanha kunnon puliakkakin siinä muikistelee.
Oi tytöntylleröt on kamala ikävä!!
Ja ekat teepaitakelit ne vasta onkin parhautta!
Ja se ihana kahvimökki Töölönlahdella!
Mökkeilyäkin on ikävä ja tietenkin sikakylmää vettä!
Kreisejä illanistujaisia ja karaokelallattelua. Oikeastaan karaokea ei ole ikävä.
Retkeilyä! Ja suomalaista sumppia!!
No mun velipoikia tietysti ikävöin. Vaikka ne välillä minut ihan hulluksi ajavat.
Ja joulua suomessa ei vaan voita mikään. Hahaha, alko naurattamaan toi Pete, voiko olla hilpeempää joulumieltä.
Luistelu on myös mukavaa. Ja hiihtäminen. JA PULKKAMÄET!
Ystäviä, jotka tykkää siivota sun lukaalia.
Ja edelleen mökkeilyä ja pötkettelyä pitkään makuupusseissa korttia pelaten.
Suomen kesä best!
Äispää ja Sylviä ikävä, ja kävelylenkkejä niitten kaa! Tota lunta ja loskaa ei kyllä niinkään..
Ja minun parhainta kummipoikaa ja sen dädii ja mamii on kans ikävä. Ja Sylvi se siinä taas pröystäilee.
Kesäjuhlat!
Kartsa oot ihana!
hAHAHA, Tiian kanssa seinäkiipeilyä ja tanssia ja kahviövereitä
Sokerina pohjalla HYVINKÄÄN AURINKÖKANSI!!
Mun
piti vain laittaa toi hulvaton kipale, mutta lähtikin näemmä vähän
rönsyilemään. Ja nyt tuleekin jo kiire, minut tullaan kohta noukkimaan
ja lähetään muutaman kaverin kanssa viettämään päivää sinne Litchfieldin
luonnonpuistoon. Adios amigos!