keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Lovina, Bali

Lähdettiin hostellilta Fernandon, Eikan, Kimin ja Carenin kanssa parin päivän reissulle Lovinaan. Ensimmäisenä mentiin maistelemaan kahvitilalle erilaisia kuumia juomia, mm. kuuluisaa kissankakkakahvia!! Kissankakkakahvi on peräisin kahvipavuista, jotka ennen paahtamista kulkee sivettikissan ruuansulatuskanavan läpi. Eli kisulit syövät ensin pavut maasta, sitten ulostavat kahvipavut kokonaisina ja viimeisenä ihmiset keräävät ja paahtavat kahvipavut. Kahvi on melko kallista; Wikipedian mukaan Suomessa kahvilla on 300 euron kilohinta. Ja wikipedian sanaan minä luottaisin vaikka henkeni. Vanha ystäväni kouluvuosilta. Niin kuin copy- ja paste-nappulatkin.




Fernando ja Eika. Ja minä siis keskellä.

No siinä se nyt on. Kissankakkakahvi.

Ja hyvää oli. Ja äiti: fotosoppasin tuon savukkeen tuohon tuomaan vähän uskottavuutta tähän reissuplogiin. Oon kuin Leonardo Dicaprio Blood Diamondissa konsanaan.
Seuraavana mentiin katsomaan Pura Ulun Danu-temppeliä ja lounastettiin siellä. Otettiin Fernandon kanssa sellainen polkuvene alle ja porskuteltiin menemään. Harmiksemme alkoi satamaan aika urakalla, joten polkuvene vaihtui autoon ja ajettiin vesiputouksille uiskentelemaan. Vesi oli melkein yhtä kylmää kuin Suomessa, mutta hyvä vain.















Vesiputouksilta suuntasimme riisipeltojen halki hostellilla työskentelevän Balton tiluksille Lovinan maaseudulle. Grillailtiin, soiteltiin ja lauleltiin paikallisten kanssa pihalla ja otettiin muutamat hömpsyt tequilaa. Itse olin ihan superväsynyt ja menin jo kymmeneltä nukkumaan, koska seuraavana päivänä piti herätä kukonlaulun aikaan katsomaan delfiinejä.






Heräsin vähän ennen kuutta aamulla ja nähdessäni Fernandon (joka oli nukahtanut ulos terassille neljän jälkeen kumottuaan yhden tequilapullon) olin onnellinen edellisillan ratkaisustani. Mentiin siis pitkähäntäveneellä katsomaan delfiinejä. Ja niin oli mennyt muutama muukin, samassa spotissa oli ainakin 10 venettä.  Nähtiin paljon aalloissa hyppiviä delfiinejä, mutta jälkeenpäin tuntui vähän pahalta. Ei ole yhtään kiva mennä tuollaisella rytinällä häiritsemään fisuja. Niin. Ja muutenkin näihin eläinjuttuihin tulisi suhtautua vähän skeptisesti ja varauksella matkustaessa. Ja miksei muutenkin. Kuulemani mukaan Aasiassa monissa eläintarhoissa ja katukojuissa eläimiä huumataan, jotta turistit saavat kivoja kuvia. Oho, nyt tuli vähän offtopic.




Kuudelta aamulla on kieltämättä aikainen herätys


Delfiinireissun jälkeen mentiin takaisin Balton luokse syömään aamupalaa ja jatkamaan matkaa. Vierailtiin buddhalaisessa temppelissä ja käytiin virkistäytymässä kuumilla lähteillä sekä ajettiin kukkullalle katselemaan riisipeltoja. Lounastettiin ja mentiin temppelille, johon pääsee sisään vain laskuveden aikaan. Nousuveden tullessa temppelistä tulee ikään kuin saari, on ihan veden peitossa silloin. Auringonlaskusta nautittiin kera tuorepuristettujen mehujen. Sellainen oli Lovinan reissu.
















-Laura

torstai 16. tammikuuta 2014

Gili Trawangan

Olin tutustunut aiemmin muutamiin tyypelöihin hostellilla ja muistaakseni tiistaina 10.12 lähdettiin koko konkkaronkka Gilille. Ensin bussilla Kutalta Padang Paihin. En tiedä kauan matka kesti, röhnötin koko ajan poski ikkunaa vasten, kuolavana valuen ikkunaa pitkin. Padang Paista pääsee lautalla tai veneellä joko Lombok-saarelle tai kolmelle eri Gili-saarelle. Kaksi noista Gili-saarista (Gili Air ja Gili meno) on rauhallisempia, kuhherruskuukausi-saaria ja tää meidän Gili Trawangan eli Gili T oli vähän vilkkaampi. Gili T on tunnettu poliisittomuudesta, autottomuudesta, moottoripyörättömyydestä sekä taikasienistä. Ja hyvä paikka sukellella.

Saavuttiin Gili T:lle hyvissä ajoin. Oleilin koko venematkan kannella ja tunsin jo nyt reisissäni  sekä poskipäissäni tutun poltteen. Lähdettiin metsästämään majapaikkaa, joka löytyikin melkoisen pian. Meijän resorttia (Balek Sasak) pyöritti muutama teini-ikäinen pojankloppi, joilla ei ollut kyllä mitään käryä miten pyörittää niiden pisnestä :D Hauskoja silti olivat. Saatiin tosi kiva dormi, joka maksoi yöltä n. 4 euroa per nenä. Sisälsi tietenkin aamupalan. Käytiin ekana päivänä syömässä ja muut lähtivät pailaamaan, kun meikämummeli meni aikaisin pehkuihin.



Riccardo ja Felix the cat

Bader...



 Yhtenä päivänä oltiin  Baderin, Felixin ja Flon kanssa uima-altaalla melkein koko päivä. Jossain välissä ne halus ottaa uimahyppykuvia. Oli niin kovin suloista kun melkein kolmikymppiset jaksaa monta tuntia tätä: haetaan pallo, huudetaan valokuvaajalle "Are you ready? Well, now? Lauraaa, take a pic!!", toinen heittää pallon ja toinen yrittää potkasta sitä, nauretaan räkäsesti, juostaan altaan reunalle äkkiä kattomaan valokuva, lisää räkästä naurua, nopeesti takaisin pallon luokse...

Flo, joka on ranskis ja joka tavattiin venematkalla.




Bader ja Anthony. Anthonykin tavattiin venematkalla. Anthony on Englannista.
Muutama päivä meni ihan vain rentoutuessa ja syödessä. Vaihdettiin parin päivän päästä hostellia ruotsalaisten omistamaan Gili Backpackers-hostelliin, kun kaikki oli sitä kehunut. Pääsin siis harjoittamaan ruostuneita ruotsin kielen taitojani. Hyvin olivat tallessa! Jättebra hunden!
Käytiin myös kokeilemassa sukellusta Henriettan kanssa. Se oli sellainen TryDive, johon kuului vähän teoriaa ja harjoittelua altaassa, jonka jälkeen päästiin mereen sukeltelemaan. TryDive maksoi noin 40 euroa. Englannista kotoisin oleva Catherine liittyi myös seuraan sukellukselle, kun hänellä sattui olemaan jo Open Water suoritettuna. Henrietta ei tykännyt sukelluksesta ollenkaan ja sanoi jälkeenpäin, että ahdisti tosi paljon hengittää veden alla ym. Itse tykkäsin ja paljon! Meninkin seuraavana päivänä uudestaan suorittamaan mun toisen sukelluksen. Padin (http://www.padi.com/scuba/) Open Wateriin tarvitaan 4 sukellusta ja kaikki sukellukset menevät mun ymmärtääkseni johonkin tietokantaan, joten voin jatkaa mun Open Waterin loppuun myöhemmin.









Sukelluksen jälkeen oli niin jano, etten ehtinyt ottamaan kuvaa täydestä lasista. Tässä teille tyhjä lasi siis.



 Sukelluksen jälkeen en jotenkin yhtään jaksanut meidän porukan muita ihmisiä, joten vuokrasin fillarin alle ja lähin itsekseni pyöräilemään ympäri saarta. Löysin tyhjän biitsin matkan varrelta, johon  pysähdyin naatiskelemaan minun hedelmäpirtelöitä. Kesken naatiskelun alkoi pienet lihaskivut ja päässä tuntui vähän oudolta. Ja tietenkin vatsaakin väänsi mukavasti. Äkkiä siis pyörän selkään ja takaisin hostellille. Kuumehan se sieltä nousi, joten menin nukkumaan ja nukuinkin kevyet 20 h. Ihmiset alkoivat puhumaan malariasta ja dengue-kuumeesta, joten vähän meinas jännittää. Enhän minä ole mitään malariapillereitä syönyt ja minun sääretkin olivat ihan täynnä kutiavia pistoksia. Seuraavana päivänä kuitenkin tuntui jo paljon paremmalta, joskin vähän heikolta. Aamupalan jälkeen kirjauduin ulos hostellista ja menin takaisin vanhaan, paljon parempaan majapaikkaan. Gili Backpackers on hyvä niille, ketkä haluaa riekkua ja pailata. Balek Sasak oli rauhallisempi ja rennompi! Ja teinipojat hauskoja, lienevätkö popsineet liikaa sieniä.



No tässä teille täysiä juomia!


Rannalla ylhäisessä yksinäisyydessäni


En kykene kyllä yhtään muistamaan, mitä loppupäivät puuhailin. Kai me hengailtiin altaalla ja zillailtiin. Tolle saarelle on kyllä niin helppo jämähtää, vaikkei siellä mitään ihmeellistä olekaan. Onneksi pääsin jo seuraavana maanantaina lähtemään. Jos olisin jäänyt yhtään pidemmäksi ajaksi, olisin varmaan vieläkin tuolla lötköttelemässä riippukeinussa autuaan tietämättömänä muusta maailmasta.






FishMarket










Pakollinen jalkakuva, olkaa hyvät.




Leffailtamaa








Kaikenkaikkiaan Gili T oli ihana ja idyllinen saari. Mun mielestä paikalliset oli ehkä hieman töykeempiä ja enemmän rahan perään. Esim. käveltiin yhden toisen tytsyn kanssa pääkatua pitkin, kun ravintolan sisäänheittäjä viittoi meitä ravintolaan sisälle. Elekieltä käyttäen hieroimme vatsojamme ja kerroimme juuri syöneemme. Ja mitä sisäänheittäjä sanoikaan! Sanoi, että "joo, aika täysinäisiltä näytättekin!" Eikä toi ollut edes mitenkään pilke silmäkulmassa vaan ihan totinen ilkkuminen! No, ei käy kieltäminen, etteikö ruoka olisi maistunut... Niin ja joka nurkan takana yrittivät kaupata taikatatteja ja millon mitäkin hepoheinää, joka alkoi parin päivän jälkeen vähän ärsyttämään. Tykkäsin tosi paljon, kun tuolla ei ollut liikennettä vaan pelkästään hevosia ja pyöriä. Aktiviteetteja ei hirveästi ole, sukellusta ja snorklausta pääasiassa. Jos tuolla päin pyörii, kannattaa ehdottomasti mennä naapurisaari Lombokille trekkaamaan. Itse en mennyt, mutta kuvista päätellen  on aika komia luonto.