Iso Karhunkierros

Oltiin kotiuduttu Norjan reissulta kahelta yöllä ja matka Kuusamoon starttas seuraavana päivänä. Rinkkahan nyt oli valmiiksi aikalailla lähtövalmis, vaan kalsarit ja kaveri vaihtuivat. Joonaksen kanssa haikeat juna-asema hyvästit, kun se lähti ton meidän vaellusreissun aikana takaisin Sveitsiin.

Mentiin Marikan kanssa bussilla Kuusamoon ja Kuusamosta bussilla Rukalle. Mä niin rakastan bussimatkoja. Ja junamatkoja. Ja lauttamatkoja. Mä rakastan aika monia matkoja. Mutta varsinkin yöbusseissa on tunnelmaa! Pidettiin Marikan kanssa levyraatia, syötiin eväitä, joku oli unohtanut bussiin keksipaketin, syötiin se ja nukuttiin luovuutta vaativissa asennoissa. Kuusamossa sumppia juotiin. Rukalta napattiin sellanen ilmaiskartta ja sillä pärjättiin vallan mallikkaasti. Reittihän on tosi hyvin merkitty, mutta jos haluaa pelata varman päälle, niin toki kunnon kartta olisi ollut muutamassa kohdassa ihan kiva.

Annan taas kuvien puhua puolestaan, mutta näin lyhkäisyydessään reitti meni näin:

päivä 1: 6 km, jäätiin laavulle yöksi (en uskalla paikan nimeä veikata)

päivä 2: 17 km, jäätiin telttaan yöksi Myllykoskelle

päivä 3: 18 km, jäätiin Jussinkämpän autiotupaan yöksi

päivä 4: 24 km, jäätiin Taivalköngäksen autiotupaan yöksi

päivä 5: 5 km, jäätiin Savilammin autiotupaan yöksi

päivä 6: 12 km, onnellinen sattumus, kun Joonaksen äiti pelasti meidät päätepisteeltä ja päästiin puusaunaan ja lämpimien vällyjen väliin nukkumaan Hautajärvelle.

En noita kilometrejä muista ihan sentilleen. Suunnitelma oli, että edetään mitä edetään ja yövytään missä ikinä yövytäänkään. Mutta vähintään 15 km päivässä olisi edettävä, jos halutaan päästä Hautajärvelle saakka, ennen kuin bussi lähtee. Tuon reitin menee suhteellisen helposti neljässä-viidessä päivässäkin eli n. 20 km/pvä.

Naurua ja laulua riitti, myös elämän filosofisia kysymyksiä, kuin myös kaiken hien ja rakkojen keskellä naiseuden pohtimista sekä yksi synkempi päivä, jolloin hiljaakin käveleminen oli ihan hyvä vaihtoehto. Yhtenä iltana autiotuvalla oli meidän lisäksi neljä Tsekkiläistä miestä, joiden kanssa pelattiin korttia ja juotiin vodkaa. Kielimuuri ohitettiin hienosti opettelemalla tsekkiä. Sakra on voi hitto ja piky on pata. Hauskaa.

Mietittiin näin jälkeenpäin, että reitti olisi ollut ehkä parempi toisin päin. Aloitettiin nyt Rukalta, jossa on jylhemmät maisemat ja hienoja näköaloja. Hautajärveä kohden alkaa olemaan enemmän metsää. Ja Hautajärvellä ei ole oikein mitään. Luontokeskus, joka menee neljältä kiinni. Rukalta taas voi vuokrata vaikka mökin ja käydä hakemassa kaupasta miljoona kiloa suklaata ja Alkosta viinipullon ja vaikka mitä mukavaa vaelluksen päätteeksi. Meillä tosiaan kävi vielä parempi lykky, kun Joonaksen äiti asuu tuolla pohjosessa niin päästiin sinne vaelluksen päätteeksi saunomaan ja nukkumaan lämpimien vällyjen väliin ja leikkimään ihanimpien koiruleiden kanssa.

Kaiken kaikkiaan aika kiva reitti, hienoja maisemia, helpot opasteet, laavuja, autiotupia, telttapaikkoja, vettä juotiin kaikkialta (jotkut puhdisti veden, me ei) ja tähän aikaan ei ollut mikään väenpaljous. Mucho bueno.

Translation: I'm so tired that can't even write proper Finnish at the moment.  About the hike we did few weeks ago, Karhunkierros trail. I reckon it's the most famous hike in Finland with 82 km of walking. This hike takes about 4 to 5 days and it's really well marked, the views are pretty nice, water is drinkable everywhere (or at least we drank it without any cleaning), there's heaps of free huts and lean-to shelters and fire places and the trails are quite easy to walk even if you haven't done a lot of this kinda stuff. Apparently there are some trail running events and good trails for mountain bikes as well. We started our hike from Ruka and finished it to Hautajärvi, but it might be better to do the opposite way. There are a lot of rental cottages and shops and restaurants in Ruka and what would be nicer way to finish your hike than a hot sauna,  good food and maybe drink or two? Or twenty.

All together it was such a good trip; a lot of sitting in a bus, some fireplace philosophy, laughing, walking, tears, drinking vodka and playing cards with czeck men and visiting my boyfriend's mother at the end of our trip.

Terveisin

Retkikunta Reippaat Tytöt

HEJA NORGE!

Ihanaa hässäkkää koko syksy! Oon nauttinut aivan täysin soluin mun vapaaherran elämästä ja kaikista seikkailuista.

Oltiin Joonaksen kanssa viikko Norjassa mun veikan ja sen siipan luona. Hitto kun hetket on aina hetkiä, eikä niitä voi ikinä tavottaa etukäteen eikä jälkikäteen. Ne hetket elää vaan niissä hetkissä, you know? Mut jos nyt jotenkin sanoilla tai kuvilla voi kertoa reissusta niin täältä pesee!

Viikko oli maaginen. Aaahhh tiiättekö kun näkee jotain niin kaunista, että sitä on jotenkin vaikea käsittää? Että ei saa silmiään irti ja sitä kauneutta ja tunnelmaa haluaa vaan hengittää ja tallentaa verkkokalvoille ja kuunnella sitä? Ja ehkä kuvata..

Matka alkoi joskus aamuyöllä Hyvinkään asemalta. Kylmää ja pimeää, mutta sydän täynnä tarmoa ja lämpöä. Aamulennolla Osloon. Paljon kahvia kaikilla kentillä. Rytmihäiriötuntemuksia. Lento Bodoon. Ruokaa. Jäätelöä. Jäätelöllä naamojen sotkemista. Naurua. Odottelua. Kolmen tunnin lautta Moskenesiin. Kahden hengen miniautoon tunkeutuminen. Kolme ihmistä, yks kaksmetrinen Joonas, kaks rinkkaa. Made it! Melkein 24 h matkustamista takana.

Ekana iltana Jallu-veikalla oli meille aika kiva ylläri, kun se teki meille ihan huippuillallisen sen ravintolassa. Tai ravintolassa, missä se on töissä. Niin hyviä ruokia. Mä en jotenki muistanutkaan et ruoka voi olla hyvää ja nautinnollista. Mun ruoat harvoin nimittäin on. 

Käytiin trekkaamassa lähivuorelle. Eksyttiin. Leikittiin vuorikiipeilijöitä ja sit kans intiaaneja. Joonasta pelotti kun aloin huitomaan ampiaista vuoren reunamalla. Mä sanoin et "mä tiiän mitä mä teen." Tuolta ei olis malttanut lähteä. Maailma tarjosi taas parastaan.

Sain extempore-idean surffauksesta. Mutta surffauspaikka oli 80 km päässä. Päätettiin pakata pariksi päiväksi kamppeet kasaan ja lähteä pyörillä, joiden vaihteet Jallu oli "korjannut" eli vaihteet oli vähän niin ja näin. Mut muuten suunnitelma oli aukoton. Koska sitä ei ollut.

Päästiin 60 km päähän Leknesiin ja oli jo aika pimeetä. Joten aitoina #outdoorwomaneina otettiin Joonaksen kanssa hotellihuone ekaksi yöksi. Aamulla aukoton suunnitelma osoitti karvansa, kun satoi taivaan täydeltä ja olis pitänyt vielä polkea 20 km. Ja huomautuksena, että vuorilla polkeminen antoi etäisyyksille aivan uuden merkityksen. 

Joonas oli ekan 20 metrin jälkeen litimärkä. Ongelmia oli myös satulan ja takapuolen välisessä käynnissä. Soitin siis surffipaikkaan, että meneeköhän sinne mitään busseja. Sieltä tultiin hakmaan mua, mikä oli ihan huippujuttu. 

Surffauksesta vaan, että vauvauvau. No words. Niin kaunis paikka, hyvät aallot, hyvä opettaja ja ihan superhauskaa. Paikka oli Unstad Arctic Surf.

Surffin jälkeen liftasin kolmella eri kyydillä takasin Leknesiin, missä Joonas odotteli mua. Ja pyörämatka sai luvan jatkua. Sade oli siis jo aiemmin lakannut ja ilta oli mitä kaunein. Saatiin teltta pystyyn ja olin ihan euforisen onnellinen. Aamuyöllä euforia vaihtoi hiljalleen itsensä pakokauhuun kun sade ja tuuli ravisutti telttaa ja aamulla olo oli pelonsekainen kun kurkattiin teltan ovesta ulos. Koko päivä polkemista rinkat selässä kaatosateessa mäkiä ylös ja alas ja taas ylös. Alamäkiinkin sai välillä polkea ihan täysiä kun vastatuuli oli niin voimakas. Yritin itkeäkin jossain vaiheessa kun itketti niin paljon ja oli äitiä ikävä. Mutta selvittiin koko reissusta entistä ehompina. Ja sateella vuoret oli kamalan kauniita, kun vesi oikein ryöppyää niitä pitkin.

Sitten ajeltiin pari päivää vuokra-autolla Jallun ja Miran kanssa ja hengailtiin ja pelattiin paljon Yatzia ja seurattiin erilaisia eläimiä ja juotiin paljon kahvia ja syötiin suklaata.

Miljoona kautta kymmenen!!

Translation: went to visit my brother and his girlfriend in Norway and the week we spent there was just unbelievable and full of magical moments. I find quite difficult holding onto past moments or expecting something from the future. These moments just stays in these moments, so it's really hard trying to explain some feelings I've felt throughout our adventure. But here are few words and pics, hope they will do.

So there was alot of traveling before we got to the Lofoten. And heaps and heaps of coffee at every stop. First train, then flight, then another flight, then a ferry, then a smallest car I've ever seen. It was for two people but somehow we managed to fit 4 people (included Joonas who is tallest man I've ever met) and our backpacks in that so called "car".   Finally at my brother's place. They are so so so nice and lovely people and the place is so amazing, I felt like home immediately. We went to have dinner to the restaurant my brother works at. He made us dinner I could die for. Just amazing. 

Then we had couple of adventures. Climbing to the top of the mountains, getting lost, biked 120 km/ 3 days with bikes, one day in a horrible rain and wind. Seriously, we had to ride our bikes really hard even to downhills coz of the wind. Wanted to cry and laugh at the same time on that day. And actually I did haha. And Joonas couldn't sit on his bike for the whole day because his emm.. man parts were dying. But we made it!

Also took a surf lesson! That was actually the whole inspiration for the bike journey. Surfing was so much fun, I was in heaven. Beautiful place, good teacher, good people, nice waves... Just perfect. Place is called Unstad Arctic surf. 

Really didn't want to say goodbye to Norway. Till the next time..

         

haha after sleepless horror night-type-of-face

Slow mornings

Jallun ravintolan iltanäkymät

Jallun ja Miran mökkiläisen iltanäkymät

Laura