Iso Karhunkierros

Oltiin kotiuduttu Norjan reissulta kahelta yöllä ja matka Kuusamoon starttas seuraavana päivänä. Rinkkahan nyt oli valmiiksi aikalailla lähtövalmis, vaan kalsarit ja kaveri vaihtuivat. Joonaksen kanssa haikeat juna-asema hyvästit, kun se lähti ton meidän vaellusreissun aikana takaisin Sveitsiin.

Mentiin Marikan kanssa bussilla Kuusamoon ja Kuusamosta bussilla Rukalle. Mä niin rakastan bussimatkoja. Ja junamatkoja. Ja lauttamatkoja. Mä rakastan aika monia matkoja. Mutta varsinkin yöbusseissa on tunnelmaa! Pidettiin Marikan kanssa levyraatia, syötiin eväitä, joku oli unohtanut bussiin keksipaketin, syötiin se ja nukuttiin luovuutta vaativissa asennoissa. Kuusamossa sumppia juotiin. Rukalta napattiin sellanen ilmaiskartta ja sillä pärjättiin vallan mallikkaasti. Reittihän on tosi hyvin merkitty, mutta jos haluaa pelata varman päälle, niin toki kunnon kartta olisi ollut muutamassa kohdassa ihan kiva.

Annan taas kuvien puhua puolestaan, mutta näin lyhkäisyydessään reitti meni näin:

päivä 1: 6 km, jäätiin laavulle yöksi (en uskalla paikan nimeä veikata)

päivä 2: 17 km, jäätiin telttaan yöksi Myllykoskelle

päivä 3: 18 km, jäätiin Jussinkämpän autiotupaan yöksi

päivä 4: 24 km, jäätiin Taivalköngäksen autiotupaan yöksi

päivä 5: 5 km, jäätiin Savilammin autiotupaan yöksi

päivä 6: 12 km, onnellinen sattumus, kun Joonaksen äiti pelasti meidät päätepisteeltä ja päästiin puusaunaan ja lämpimien vällyjen väliin nukkumaan Hautajärvelle.

En noita kilometrejä muista ihan sentilleen. Suunnitelma oli, että edetään mitä edetään ja yövytään missä ikinä yövytäänkään. Mutta vähintään 15 km päivässä olisi edettävä, jos halutaan päästä Hautajärvelle saakka, ennen kuin bussi lähtee. Tuon reitin menee suhteellisen helposti neljässä-viidessä päivässäkin eli n. 20 km/pvä.

Naurua ja laulua riitti, myös elämän filosofisia kysymyksiä, kuin myös kaiken hien ja rakkojen keskellä naiseuden pohtimista sekä yksi synkempi päivä, jolloin hiljaakin käveleminen oli ihan hyvä vaihtoehto. Yhtenä iltana autiotuvalla oli meidän lisäksi neljä Tsekkiläistä miestä, joiden kanssa pelattiin korttia ja juotiin vodkaa. Kielimuuri ohitettiin hienosti opettelemalla tsekkiä. Sakra on voi hitto ja piky on pata. Hauskaa.

Mietittiin näin jälkeenpäin, että reitti olisi ollut ehkä parempi toisin päin. Aloitettiin nyt Rukalta, jossa on jylhemmät maisemat ja hienoja näköaloja. Hautajärveä kohden alkaa olemaan enemmän metsää. Ja Hautajärvellä ei ole oikein mitään. Luontokeskus, joka menee neljältä kiinni. Rukalta taas voi vuokrata vaikka mökin ja käydä hakemassa kaupasta miljoona kiloa suklaata ja Alkosta viinipullon ja vaikka mitä mukavaa vaelluksen päätteeksi. Meillä tosiaan kävi vielä parempi lykky, kun Joonaksen äiti asuu tuolla pohjosessa niin päästiin sinne vaelluksen päätteeksi saunomaan ja nukkumaan lämpimien vällyjen väliin ja leikkimään ihanimpien koiruleiden kanssa.

Kaiken kaikkiaan aika kiva reitti, hienoja maisemia, helpot opasteet, laavuja, autiotupia, telttapaikkoja, vettä juotiin kaikkialta (jotkut puhdisti veden, me ei) ja tähän aikaan ei ollut mikään väenpaljous. Mucho bueno.

Translation: I'm so tired that can't even write proper Finnish at the moment.  About the hike we did few weeks ago, Karhunkierros trail. I reckon it's the most famous hike in Finland with 82 km of walking. This hike takes about 4 to 5 days and it's really well marked, the views are pretty nice, water is drinkable everywhere (or at least we drank it without any cleaning), there's heaps of free huts and lean-to shelters and fire places and the trails are quite easy to walk even if you haven't done a lot of this kinda stuff. Apparently there are some trail running events and good trails for mountain bikes as well. We started our hike from Ruka and finished it to Hautajärvi, but it might be better to do the opposite way. There are a lot of rental cottages and shops and restaurants in Ruka and what would be nicer way to finish your hike than a hot sauna,  good food and maybe drink or two? Or twenty.

All together it was such a good trip; a lot of sitting in a bus, some fireplace philosophy, laughing, walking, tears, drinking vodka and playing cards with czeck men and visiting my boyfriend's mother at the end of our trip.

Terveisin

Retkikunta Reippaat Tytöt

Kytäjää ja kierroksia ja kekkosia

Oltiin vanhaakin vanhemman ystävän kanssa retkeilemässä Kytäjän Iso-Heiskarilla. Oon ollut Kytäjällä retkeilemässä ja kiipeilemässä useaan otteeseen ja alueenahan se ei kovin iso ole, mutta en  silti ikinä onnistu löytämään paikkoja mitä etsin. Mutta toisaalta, niin löytyypähän aina jotain uutta. Nyt päädyttiin parkkipaikalta jokseenkin opasteita seuraamalla kolmen kilsan päähän Iso-Heiskarille vai onkohan se Haiskari. Ihana paikka ja ihan todella hulppeat fasiliteetit; löytyy ikkunallista(!!!) ulkohuussia, löytyy laavua, löytyy notskipaikkaa, notskipaikalta löytyy grilliritiläsysteemi, löytyy penkkiä, löytyy pöytää, löytyy järveä vaiko lampea, löytyy laituria...

On jotain niin terapeuttista istua nuotiolla ja paistella vihiksiä, laulella nuotin vierestä ja nauraa vedet silmissä tyhmille jutuille ja sit käpertyä pipot päässä makuupusseihin nukkumaan ja kuunnella metsän ääniä.  Jotka varmaan jäi meidän hihittelylle kakkoseksi. Ja syysretkeilyssä on parhainta kun aamulla herää ja on sellainen ihanan kuulas ja raikas ja utuinen aamu! Ja jos oltais muistettu ottaa kahvia, niin se olis kans luultavasti ollu parasta. Kerrassaan kiva reissu! Vaikka ei ollut kahvia. Mä rakastan kahvia.

Full moon!

Toinen paras juttu on, että saan viettää seuraavat kaksi viikkoa enemmän tai vähemmän ulkona Norjan vuoriston ja Lapin vaelluksen merkeissä. Meen moikkaamaan mun veljeä JEEJEE Lofooteille ja sen jälkeen ystävän kanssa Lappiin Karhunkierrokselle. JOKA EI MUUTEN OLE KIERROS?? Olin ihan hämmentynyt, kun tajusin että kierros ei välttämättä ole kierros, enemmänkin Karhunsuorareitti. Uskomatonta miten tälläisen pienen tytön pientä päätä pitää tämmösilläkin hämmentää. Opin myös, että Kekkonen onkin Urho Kaleva eikä Urho Kalevi. Kaikkea sitä oppii ku vanhaks elää.


Translation for Ashley and Adriana:  So went camping nearby my hometown, the place is called Kytäjä and it's full of forest and little lakes and climbing spots. There is just something so therapeutic and magical to sit by the bonfire with an good old friend, sing some songs (that must be the opposite of therapeutic for everyone else) and just laugh about stupidest things and that is okay, coz nobody hears those stupid things when you are in the middle of the forest. And the best part of camping is to crawl into the sleeping bags and giggle like a little girls and then just listen the forest and fall asleep while doing that. Oh! And those chilly autumn mornings with a hot cup of coffee! Which we didn't have. But we did have cups. No coffee. No. Coffee. But that's alright.

So glad that I'm gonna spend my time more or less outside for the next two weeks. First week in Norway at my brother's place and then one week hike in Lapland. Bring it!

Laura
paatunut eränkävijä