Joulumeiningit

(Nyt turvallisesti Ausseissa! Postaukset tulevat nyt vähän jälkijunassa intternettiongelmien vuoksi. Ja olen ollut ehkä vähän laiskimus myöskin).

Viimeisin joulu oli kyllä oudoin joulu ikinä! Ajattelin ennen reissuun lähtöä, että jouluna tulee varmaan ihan hirrrrmuinen koti-ikävä ja tuntuu orvolta. Mutta yli +30 asteessa palmujen alla ei tuntunut joululta, ei sitten yhtään. Aattona lähdettiin Homan ja Enien kanssa syömään ja shoppailemaan. Oon viettäny suurimman osan reissusta jakaen dormit, hytit ja jurtat piereskelevien miesten kanssa, ja meidän juttujen taso on ollut ollut samaa luokkaa 12-vuotiaiden pikkupoikien kanssa. Yksi mies kertoi säästävänsä tilaa rinkassaan ja käyttää siis samoja kalsareita aika pitkään kääntäen niitä aina ympäri milloin mitenkin päin löytäessään jonkun puhtaan kohdan. Silloin tällöin kalsarit pitää kuulemma heittää seinään ja jos ne liimautuvat seinään kiinni, on aika vaihtaa kalsarit. Hauskaa on kyllä ollut, mutta nautin aikalailla saadessani viettää koko päivän tehden tyttöjuttuja tyttöjen kanssa.
 Homa auttoi mua harjaamaan mun hiukset ja lakkasi mun kynnet kirkkaan punaisella, tietenkin joulun kunniaksi. Sitten lähdettiin ulos vähän tanssahtelemaan. Joka paikka oli tosi täynnä ja ihmiset aika tumussa, joten lähdin aika aikaisin hostellille. Kadulla kuulin jonkun huutavan mun nimeä ja sehän oli mopotaksikuski muutaman päivän takaa! Se ajoi mut mäkkärin kautta hostellille eikä edes veloittanut mitään. Oli tosi ystävällistä häneltä. Kannattaa opetella puhumaan paikallista kieltä!

Siinä meille vähän joulufiilinkiä

Homa ja Enie, ihanat pienet pätkät.

Mitä tähän nyt enää lisäämään.

Done and done!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 Seuraavana päivänä lähdettiin samoilla silmillä Dimaksen ja Bernien kanssa kukonlaulun aikaan rannalle. Nautittiin aamusumpit ihanan tyhjällä ja aamu-utuisella rannalla ja Berniellä oli mun onnekseni riippukeinu mukana, missä otin parin tunnin tirsat. Rannalle tuli myös paikallinen nainen ja naisen tytär, joiden kanssa olin aiemmin viettänyt aikaa piitsillä. Tytön äippä ei oikein osannut uida ja tyttö ei saanut yksinään mennä uimaan, joten ipana oli aika innoissaan päästessään aaltoihin mun kanssa. Kukapa ei olisi.

Miten nuo nyt noin valkoisilta näyttävätkin

Kuva by Bernie

Auringonlasku oli pitkästä aikaa tosi upea! Auringonlaskun jälkeen mentiin Bernien kanssa kauppaan ostamaan jouluviinit. Bernie laittoi pullon takkinsa sisään ja laskin vielä vähän leikkiä, kuinka tärkeintä on viinipullon säilyminen ehjänä mopomatkan ajan, Berniellä ei niin väliä. Mentiin takaisin mopedin luokse ja Bernie ojensi mulle kypärän ja laittoi oman päähänsä. Hyppäsin mopedin takaosaan ja lähdettiin ajelemaan kohti hostellia. Kaduilla oli tosi paljon liikennettä ja ruuhkaa. Pujoteltiin ihan hurjapäinä autojen välistä. Sitten tapahtui jotain tosi hurjaa. Oltiin ottamassa u-käännöstä oikealle ja meidän vieressä oikealla pysähdyksissä oleva auto ei ilmeisesti huomannut meitä. Auto lähti liikkeelle samaan aikaan, kun me oltiin auton edessä. Auto siis törmäsi meihin ja melkein luulin, että kuolen. Seuraavassa sekunnissa oltiin maassa osittain mopedin alla ja melkein luulin, että mun jalka on katki tai mulla ei ole enää jalkaa ollenkaan.

 Taisin vähän säikähtää ja ehkä olla vähän jopa shokissa, mutta olin superonnellinen nähdessäni jalkani ja että siitä oli vain ihoa irronnut. Ensimmäisenä tarkistin, että Berniellä on kaikki hyvin ja seuraavaksi viinipullon tilan. Molemmat ehjinä. Bernien kanssa nilkutettiin kadun reunaan ja Bernie meni selkkaamaan tilannetta kuljettajan kanssa. Mua pyörrytti ihan kauhiasti, en tosin muistanut lyöneeni päätä mihinkään. Mahtoi johtua säikähdyksestä. Ihanat ihmiset tuli auttamaan meitä ja kuljettajanainen tuli mun luokse ja oli itsekin tosi säikähtäneen oloinen. Pyyteli kovasti anteeksi ja halasi mua. Oikein naurattaa, miten dramaattiselta saan tän kuulostamaan!

Ajettiin hostellille, missä ihmiset olivat enemmän kuin upeita. Yksi täytti viinilasin ja toi mulle, toinen meni hakemaan puhdistustarvikkeitä, kolmas alkoi puhdistamaan haavaa ja muut lohduttelivat sekä näyttivät mulle niitten omia arpia liikenneonnettomuuksista. Tässä vaiheessa ajattelin onnettomuuden olleen itseasiassa hyvä asia. Se toi mukanaan oikein kunnon joulumielen ja näytti, kuinka ihania, huolehtivaisia, pyytettömiä ja avuliaita ihmiset voivat olla. Olin tosi onnellinen ja kiitollinen koko illan. Mulla oli ihania ihmisiä ympärillä ja jalkakin roikkui vielä mukana.

Haha, parin viinilasin jälkeinen selvitys tilanteesta.

Yhden ilmeen nainen

Pari seuraavaa päivää vietettiin sairastuvalla Bernien kanssa. Sairastupana toimi pihalla oleva katos, jossa on riippukeinu ja sohva. Ei hullumpi paikka sairastaa. Ja taas kerran ihmiset olivat mahtavia; kanniskelivat mua reppuselässä ympäri hostellia ja Enie vei mua syömään ja apteekkiin. Hostellilla työskentelevä Dimas toi mulle joka päivä lahjaksi suklaapatukan. Joka välissä joku kysyi mun vointia. Yhtenä yönä en saanut nukuttua ja Enie heräsi keskellä yötä ja nousi kysyäkseen mun vointia sekä tarvitsenko jotakin. Suomalaiseen kulttuuriin tottuneelle tällainen melkein ventovieraasta välittäminen ja huolehtiminen on vaan tosi outoa. Mutta lupaan tilaisuuden tullen laittaa hyvän kiertämään ja kiikutella suklaata raajarikoille.

27.12 lähdettiin Enien kanssa sairaala­reissulle (BIMC hospital). Sairaala ja sen henkilökunta olivat oikein mukavia, puhuivat myös hyvää englantia. Otettiin testiä jos toista, annettiin kaksi jäykkäkouristusrokotetta, pistettiin jalka pakettiin, otettiin röntgenkuvat sekä annettiin lääkkeitä, sidostarvikkeita ja kepit mukaan. Nyt vain korvaushakemuksia menemään vakuutusyhtiölle.

Eli hyväksi havaitut haavahoito-ohjeet tropiikissa:
1. Iso lasi viiniä huiviin.
2. Puhdistus joko vedellä, Metadinella, suolaliuoksella... Mitä ikinä repun pohjalta löytyy.
3. Antibiootteja sekä suun kautta että rasvana suoraan haavalle.
4. Jotakin haavatyynyä haavalle, itse käytin Melolinia.

Laura