Ubud ja lähtö

28.12 lähdettiin Enien, irlantilaisen Lutin ja englantilaisen (en millään muista nimeä) naisen kanssa päiväreissulle Ubudiin. Ihana kaupunki reilun tunnin ajomatkan päässä Kutalta. Ubud ei ole meren rannalla, mutta ilmapiiri oli aivan ihana. Käytiin syömässä ja katsastamassa Monkey Forest. Apinat oli tosi pelottavia! Yksi puraisi Lutia ja tämän jälkeen toinen yritti anastaa mun repun. Oikein pirulaisia. Mitäs mentiin, niin. Lähdettiin ajamaan takaisin päin, mutta hindut olivat järjestäneet kadulle jonkun seremonian. Liikenne oli noin tunnin tukossa, joten odoteltiin autossa seremonian päättymistä.

Takaisin hostellilla juhlittiin amerikkalais-kreikkalaisen Annan synttäreitä. Anna on asunut Indonesiassa 1,5 vuotta ja työskentelee siellä englannin opettajana. Ihana tyyppi. Lähdettiin hostellilta reggeabaariin mopedeilla tietenkin. Vähän jänskätti hypätä mopon selkään ekaa kertaa onnettomuuden jälkeen, mutta hyvin meni. Koitin kovasti yhdellä jalalla vähän jammailla, mutta eihän siitä mitään tullut. Olin aiemmin mietiskellyt syntyjä syviä ja tajunnut, etten ollut koko aikana Balilla nähnyt yhtäkään auringonnousua. Kerroin tästä muille ja päätettiin lähteä kolmen jälkeen odottelemaan nousevaa aurinkoa Donnien, Raman ja Annan kanssa salaiselle surffirannalle. Käytiin syömässä kanapuurosörsselit ja paineltiin piitsille. Tunnin tirsat rannalla ja volá! Juotiin aamukahvit ja katseltiin samalla täydellistä auringonnousua.

Siinä on kanapuuro! Eli kertauksena: riisipuuroa, kanaa, jotain katkarapukeksejä, sitten jotain kovia palleroita, soppalientä, chilisoosia, vihanneksia...

Doniii ja Anna

Ekat surffarit salapaikassa

Taikatatit on siis laillisia Balilla. Kaikki muu ehdottoman laitonta. Yksi paikallinen kertoi Indonesian vankiloiden olevan vain täynnä pössyttelijöitä.

:(

Seitsemän jälkeen vähän haikein mielin hostellille pakkaamaan, tekemään viime hetken valmisteluja Ausseja varten ja nauttimaan viimeistä kertaa ystävien seurasta. Enie, Anna, Donnie ja Rama lähti heittämään mua 13.00 lentokentälle. Laulettiin autossa ja naurettiin paljon. Lentokentällä tyypelöt saattoivat mut niin pitkälle kuin mahdollista. Olin niin tosi surullinen. Ja mulla oli jo valmiiksi kauhea ikävä kaikkia ja kaikkea. Onneksi näillä näkymin mun äippä ja veikka nro 2 on tulossa syyskuussa Indoihin ja meen niitä sinne moikkaamaan! Bali kun on näitten Darwinilaisten Tallinna, halvimmillaan lennot 35 e -.-

Tässä vielä lähtölallatus, jonka Anna lauloi mulle kentällä. Mutta tämä ei ole Annan siis. Vaan John Denverin. 

NONIIIN, nyt vihdoin sain koluttua ton Indonesian läpi ja voi alkaa postailemaan täältä Ausseista. Enhän mä täällä oo ollukaan kuin vasta kohta pari kuukautta. MINNE AIKA OIKEIN KATOAA?! Ihme juttu.

Looora

Lovina, Bali

Lähdettiin hostellilta Fernandon, Eikan, Kimin ja Carenin kanssa parin päivän reissulle Lovinaan. Ensimmäisenä mentiin maistelemaan kahvitilalle erilaisia kuumia juomia, mm. kuuluisaa kissankakkakahvia!! Kissankakkakahvi on peräisin kahvipavuista, jotka ennen paahtamista kulkee sivettikissan ruuansulatuskanavan läpi. Eli kisulit syövät ensin pavut maasta, sitten ulostavat kahvipavut kokonaisina ja viimeisenä ihmiset keräävät ja paahtavat kahvipavut. Kahvi on melko kallista; Wikipedian mukaan Suomessa kahvilla on 300 euron kilohinta. Ja wikipedian sanaan minä luottaisin vaikka henkeni. Vanha ystäväni kouluvuosilta. Niin kuin copy- ja paste-nappulatkin.

Fernando ja Eika. Ja minä siis keskellä.

No siinä se nyt on. Kissankakkakahvi.

Ja hyvää oli. Ja äiti: fotosoppasin tuon savukkeen tuohon tuomaan vähän uskottavuutta tähän reissuplogiin. Oon kuin Leonardo Dicaprio Blood Diamondissa konsanaan.

Seuraavana mentiin katsomaan Pura Ulun Danu-temppeliä ja lounastettiin siellä. Otettiin Fernandon kanssa sellainen polkuvene alle ja porskuteltiin menemään. Harmiksemme alkoi satamaan aika urakalla, joten polkuvene vaihtui autoon ja ajettiin vesiputouksille uiskentelemaan. Vesi oli melkein yhtä kylmää kuin Suomessa, mutta hyvä vain.

Vesiputouksilta suuntasimme riisipeltojen halki hostellilla työskentelevän Balton tiluksille Lovinan maaseudulle. Grillailtiin, soiteltiin ja lauleltiin paikallisten kanssa pihalla ja otettiin muutamat hömpsyt tequilaa. Itse olin ihan superväsynyt ja menin jo kymmeneltä nukkumaan, koska seuraavana päivänä piti herätä kukonlaulun aikaan katsomaan delfiinejä.

Heräsin vähän ennen kuutta aamulla ja nähdessäni Fernandon (joka oli nukahtanut ulos terassille neljän jälkeen kumottuaan yhden tequilapullon) olin onnellinen edellisillan ratkaisustani. Mentiin siis pitkähäntäveneellä katsomaan delfiinejä. Ja niin oli mennyt muutama muukin, samassa spotissa oli ainakin 10 venettä.  Nähtiin paljon aalloissa hyppiviä delfiinejä, mutta jälkeenpäin tuntui vähän pahalta. Ei ole yhtään kiva mennä tuollaisella rytinällä häiritsemään fisuja. Niin. Ja muutenkin näihin eläinjuttuihin tulisi suhtautua vähän skeptisesti ja varauksella matkustaessa. Ja miksei muutenkin. Kuulemani mukaan Aasiassa monissa eläintarhoissa ja katukojuissa eläimiä huumataan, jotta turistit saavat kivoja kuvia. Oho, nyt tuli vähän offtopic.

Kuudelta aamulla on kieltämättä aikainen herätys

Delfiinireissun jälkeen mentiin takaisin Balton luokse syömään aamupalaa ja jatkamaan matkaa. Vierailtiin buddhalaisessa temppelissä ja käytiin virkistäytymässä kuumilla lähteillä sekä ajettiin kukkullalle katselemaan riisipeltoja. Lounastettiin ja mentiin temppelille, johon pääsee sisään vain laskuveden aikaan. Nousuveden tullessa temppelistä tulee ikään kuin saari, on ihan veden peitossa silloin. Auringonlaskusta nautittiin kera tuorepuristettujen mehujen. Sellainen oli Lovinan reissu.

-Laura