maanantai 3. maaliskuuta 2014

Muuan viiikonloppu

Viime viikonloppu oli jotain, mitä en ehkä pysty sanoin tai kuvin tai yhtään mitenkään kuvailemaan. Olen tositositosi onnellinen. Mutta kun unohdin kertoi edellisestä viikonlopusta niin kerron siitä nyt sitten ensin. Sekin oli nimittäin varsin hyvä ja onnistunut viikonloppu. Noniin.

Perjantaina 24.1. lähdin iltapäivällä uiskentelemaan ja sitten loppupäivän vain hengailin kotosalla. Täällä oli näitten tuttavaperhe yökyläilemässä niin hulinaa kyllä riitti. Menin tosi aikasin nukkumaan ja vetelin sikeitä ainakin 10 tuntia. Mä niin rakastan nukkumista. Paras kohta päivässä on, kun saa mennä lämpimien peittojen alle ja nukahtaa. Ja toinen paras kohta päivässä on aamulla torkuttaminen. Ja kolmas se, kun herää vahingossa liian aikasin (ei tapahdu usein) ja tajuaa saavansa nukkua vielä pidempään.

Käytiin muuten perjantaina myös pustoilemassa.



Tuolla minä nyt asun. Ja tuo auto on minun käytössäni. NOIN ISO! Sain Fiat Puntokin pellit ryttyyn niin nyt mulle tyrkätään tollanen. Ja vielä vasemmalla puolella pitäisi yrittää pysyä..





Lauantaina herättyäni söin pitkään ja hartaasti aamupalaa ja tää perhekin lähti johonkin niin oli ihanan hiljainen ja rauhallinen aamu. Aamutoimien jälkeen lähin fillaroimaan keskustaan etsimään kirjepaperia. Ja mieleeni vain tuli että MIKSI IHMISET EI ENÄÄ KIRJOITA KIRJEITÄ?! En löytänyt kirjepaperia siis mistään. Hyvä että jotain rumia kirjekuoria löysin. Mitkä paljastuivat vielä myöhemmin korteiksi.

Kaupoilta menin salille ja touhuilin siellä aikani. Oli erimukavaa. Salilta menin mun ihanaan pieneen vakkarikahvilaan. Okei, ainoaan kahvilaan tässä kyläpahasessa. Siellä nautiskelin sumppia ja kirjottelin kirjeitä mun ihanille sinne Suomeen. Mutta vielä on ihan ylläri kenen luukut kolahtaa! Olkaahan valppaina. Vähän oli muuten kiva kirjottaa oikeita kirjeitä. Mä vihaan kirjottaa tolla kosketuspuhelimella yhtään mitään, kun on niin nakkisormet. Ja Facebookissa oon myös huono vastailemaan. Sähköpostia en nykyään kato ikinä. Tää kirjehomma tuntuis olevan sopivan verkkaista mulle. Ja siinä on myös sellasta ihanaa tunnelmaa. Kuin kirjottelisin sotavaimona mun miehille sinne rintamalle. Ois vielä enemmän tunnelmaa, jos ois oikeeta kirjepaperia. Ja joku hieno kynä. Ehkä hamassa tulevaisuudessa sitten.

Vaikeaa kun ei ole omaa kuvaajaa. Kaikki pitää itse tehdä.

Haha, master of selfies.




Fillaroin takasin kotiin ja suihkun kautta auto alle ja Darwiniin. Darwinissa mentiin Baptisten aka ranskiksen kanssa seinäkiipeilemään. Ranskis on harrastanut kiipeilyä jo 8 vuotta ja opetti mua varmistamaan. Eli hyvä, etten ottanu Suomessa niitä maltaita maksavia kursseja kun tää nyt kävi näin näppärästi. Ranskis siis luotti henkensä mun käsiini. Ja vielä henki piuhisee, eli ihan hyvä intensiivikurssi oli. Kiipeilyn jälkeen napattiin toinen ranskis kyytiin ja mentiin yhtien Taiwanilaisten luokse päivälliselle. Tarkotus oli, että jokainen tuo jotakin oman maan kulinaristisia nautintoja. Mä säästin ihmiset mun teoksilta ja ihan rehellisesti fuskasin ja ostin valmiskakkuja kaupasta. Suomalaisia valmiskakkuja. Oli hauska ilta ja naurettiin paljon. Yritin taas opetella puhumaan Kiinaa, mutta kun ei vaan ota tuulta alleen tuo minun mandariinikiina. Ei niin millään. Kotio taisin lähteä ennen yhtätoista.








Seuraavana aamuna lähsin taas perinteiselle sali+sumpittelurundille Palmerstonin keskustaan. Kirjotin lisää kirjeitä. On muuten yllättävän aikaa vievää puuhaa. Sitten otin taas bussin Darwiniin ja menin lounastamaan yhen Balilla tapaamani Lutin kanssa. Oli kiva nähdä tuttu naama. Lut on alunperin Afganistanista ja muuttanut 13-vuotiaana Irlantiin. Ja se kerto, että joskus 60-luvulla ja ennen sotaa Afganistan oli kuulemma aivan paratiisi. Ja ihmiset meni sinne lomailemaan. Niin ja Lut siis muutti nyt tänne Darwiniin Perthistä. Täällä muuten ihmiset puhuu aika paljon Afganistanista, kun siellä on paljon Australialaisia joukkioita. Siis noita sotahommia. Itseasiassa tää mun hostisäkin on ollut siellä muistaakseni noin vuoden päivät.

Lounaan jälkeen jäin Darwinin waterfrontille ottaa arskaa ja syömään jätskiä. Ja kuuntelemaan musiikkia. Illala kotiin ja skypettelyä perheen kanssa. Perhe on aika kiva. Oikeastaan mulla on ehkä paras perhe ja parhaat  ystävät ikinä. Kun ne on niin hassuja ja hulluja ja ihania.On ikävä teitä, sikapaljon haleja sinne!

Viinisiepottelua waterfrontilla

Että sellainen kiva viikonloppu.

Laura


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti