Taas sen sanon, mutta en ymmärrä mihin aika katoaa. Oon nyt vähän kipeänä ja pää lyö ihan tyhjää. Mulla oli vielä pari tuntia sitten joku tosi siisti suunnitelma, mitä aion blogiin kirjotella. Tais olla jotain fiksuakin, ainakin mulla jäi sellanen fiilis. En nyt vain millään muista, mutta ei sen niin väliä.
Kirjotan vaikka siitä, kuinka mä oon vihdoin löytäny mun ihmiset. Tutustuin tosiaan sveitsiläiseen Adrianaan ja englantilaiseen Ashleyyn. Ja mikä kolmikko! Täydellinen suorastaan. Just ennen ku tapasin Adrianan, kerroin mun host-mamalle kuinka kyllästynyt mä oon tutustumaan kokoajan uusiin ihmisiin. Joka kerta pitää aluksi käydä samat keskustelut ja nähdä se tutustumisen vaiva. Ja reissatessa yleensä pitää vielä sanoa heipat juuri kun ollaan saavutettu sellainen hyvä ystävyyden taso. Mutta Adrianan kanssa mätsäs heti ja parin päivän päästä koplaan liittyi Adrianan naapurissa asuva Ashley. Joten niitten kanssa oon nyt viimeset viikot aika tiiviisti ollu.
Yksi viikonloppu haluttiin sitten
krapuloida nukkua pitkään ilman äänekkäitä lapsia, joten otettiin hostellihuone keskustasta. Vietettiin kunnon mimmien viikonloppu ja tavattiin hostellilla sitten virolainen Marilis, joka sopi meijän posseen ku etusormi nenään!
Noniin, koitan tässä nyt tiivistää viime viikkojen tapahtumia. Ärsyttää muuten ihan sikana, kun kone on täynnä kaikkea ja mikään ei ole järjestyksessä. Mutta toisaalta syön juuri maailman parhaimpia ja mehevimpiä kuivattuja aprikooseja Gold Coastilla niin eipä pienet epäkohdat elämässä haittaa.
 |
| Minä olen tuo kummitus. Musta kummitus. |
Hahaa, leipaisin karjalanpiirakoita. Meinasi vähän tulla kaaos. Ja perheen äityli tuli kotiin pahimman katastrofin hetkellä, mukanaan vieraita. Oli mummua ja tätiä. Voi pojat kun nolotti, kaikki paikat ihan riisipuurossa, lapset päällystetty jauhoilla, vähän sellasta palaneen käryä ilmoilla... Mutta hyvin onnistu piirakat vaikka pitikin aineitten kanssa vähän tehdä kompromisseja. Niin ja tää perheen 6.v poika ihan riemastui leipomisesta ja suomalaisista piirakoista. Juoksi sitten ovesta ulos ja huusi pihalla kovaan ääneen: "WHO WANTS SOME FINNISH PIES?! YOU CAN BUY FINNISH PIES HERE!! 1 FINNISH PIE FOR 1 $" Että suomalaista piirakkaa dollarilla!! Ei ole ainakaan hinnalla pilattu hei.
 |
| Tässä on ennen-kuva. Jälkeen-kuvaa ei sattuneesta syystä ole. |
 |
| Zuiida duida, osaax sä uida, pysyx sä pinnalla, napa kiven päällä! |
 |
| Romanttinen auringonlasku Adrianan kanssa. |
 |
| Laivastomiehiä pongailemassa |
 |
| Adriana ja Baptiste |
 |
| Daaarwiiin city |
Meillä oli vähän grillipileet. Ja minä olin tosi nälkäinen ja niin oli Adrianakin. Haluttiin siis vain nopeasti grillata ja pojilla oli jotain kiireistä muka just. Adriana ei ollut käyttänyt grilliä, mutta koska juuri olin tehnyt onnistuneet karjalanpiirakatki ja kaikkee niin otin sitten vastuulleni tän grillausurakan. Kaasut vaan täpölle, lihakset krilliin, luukku kiinni ja sisälle vartomaan. No eihän siinä hyvin käynyt.
 |
| Söin silti. KARSINOGEEENIT ON MUN LEMPPARIA!! |
 |
| Maalattiin lapsille talo. Sellainen pahvilaatikko. |
Yksi päivä tultiin uimasta ja parkkeerasin auton pihaan. Poitsu selitti mulle jostain uudesta palapelipelistä, minkä se on keksiny. Olin vähän kiireinen siinä parkkeeratessani, että nyökyttelin vain ja olin että "juu, kuulostaa hyvältä. Mmm. Niin." Päästin isot lapset sisään ja menin hakemaan pikkusta ja meijän kamoja autosta. Selvisi tämän pelin karu luonne. Sen nimikin oli jo Puzzle Mix niin olisihan se pitänyt arvata. Sekoitetaan kaikki talosta löytyneet palapelit yhteen. Voih. Koko iltapäivä meni siis palapelejä ratkoessa.
 |
| Adriana ja Ashley |
Koitan vähän tsempata tän kirjotustahdin kanssa!
Ainiin ja kirjotin tän aikapäiviä sitten niin en ole enää Gold Coastilla :(
-Larenzo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti