Surfin' Bird: Tropical ear, cheers for that!!

Ahhh, beibi unilla, kuppi kuumaa kahvia, pehmeä sohva ja läppäri. Päivän ainoat hiljaiset pari tuntia.
Just tulin takaisin kotio lääkäristä. Mulle ilmesty tuohon leukanivelen kohdalle muutama viikko sellainen patti. En jaksanut stressata sitä niin en tehnyt asialle mitään. Muutama päivä sitten alkoi ihan tajuton korvakipu, mutta en vieläkään tehnyt asialle mitään, kun korvatulehdukset saattaa mennä itellään pois ilman turhia antibiootteja. No eipä mennyt tietenkään itsellään ohitse, niin lääkäriinhän se oli mentävä. Ja mulla oli trooppinen korva!! Haha, meinas alkaa naurattamaan, mun korvatkin muuntautuu trooppisiksi täällä. Ihan kun kosteusprosentti miljoonassa ja lämpötila 40 C:ssa ei olis tarpeeks tropiikkia. Sain siis antibiootit ja korvatipat matkaan. Autossa laulaminen on ihan parhautta ja ärsyttää tosi kovasti kun toinen korva on nyt ihan kuuro. Kun ei kuulostaa ääni pään sisällä yhtään niin hyvältä. Haha, löysin hostmaman autosta Eminemiä, niin sitä on tullut jortsailtua nyt aika paljon. Haha ihan huvittaa muiden autoilijoiden ilmeet, kun pysähdyn liikennevaloihin. SHADY'S BACK!!

Jos joku kokee vaikka tarpeelliseksi, niin voin kertoa Australian terveydenhuoltosysteemeistä. Tää on nyt vähän ympäripyöreetä tosin, enkä allekirjoita mitään 100 % faktaksi. Eli Suomella ja Australialla on joku sopimus, että suomalaiset saavat korvauksia terveydenhuoltopalveluista täällä. Ensin pitää hankkia Medicare-kortti. Itse googletin eilen lähimmän Medicare-toimiston, painelin sinne ilman ajanvarauksia, täytin muutaman lomakkeen, näytin passin ja ajokortin ja sain mukaani kuitin, joka toimii mun Medicare-korttina, kunnes oikea kortti tulee postissa. Näitä toimistoja pitäisi löytyä joka paikasta. Sitten soitin mun vakuutusyhtiöön ja varmistin, että löytyykö niiltä yhteistyösairaaloita tms. Darwinista. Löytyi, mutta ensin pitää käydä tapaamassa GB:tä, eli ilmeisesti yleislääkäriä? Täällä ei näemmä pääse mitään spesialisteja tapaamaan, ennen kuin käy gb:llä. Taas googletin mun oman alueen terveyskeskuksen, kilautin sinne ja sain ajan seuraavalle päivälle. Tää terveyskeskus oli yksityinen, ja jos oikein muistan niin Medicare korvaa yksityisistä palveluista 75 % ja kunnalisista 85 %. Eli ihan hyödyllinen tuo kortti, eikä maksa mitään. Niin ja samanlaiset päivystykset löytyy kuin Suomestakin, pääsee odottelemaan muutamaksi tunniksi ja lääkäriä pääsee tapaamaan kiireysjärjestyksessä.

Vaikka olen tosi onnellinen täällä ja mulla on paljon upeita ja ihania ihmisiä ympärillä, niin joskus sitä ymmärtää kuinka yksin asioidensa kanssa täällä on. Tai siis eihän mulla ole täällä sellaista tukiverkostoa. Tänään sen oikeastaan ensimmäisen kerran ymmärsin, kun täytin noita terveyskeskuksen lomakkeita ja siinä kysyttiin yhteyshenkilöa Ausseissa, enempää ajattelematta asiaa jätin kohdan tyhjäksi. Sitten se hoitsu alkoi tivaamaan multa, että eikö ole ketään. Niin... eihän mulla oikeastaan oo täällä ketään, kuka tietäisi miten toimia, jos mulle vaikka tapahtuisi jotain. Tai edes keneen ottaa yhteyttä.

Käytiin samalla sumpilla minun pikkutytsyjen kanssa, kun metsästin sitä Medicare-konttoria. Kuinka ihania noi "pikkukahvit"!! Miksei aikuisille oo tota maitovaahtoa isommassa koossa??!!

Kaikki tulehdukset ja muut kipeydet on ihan tyhmiä ja tylsiä, mutta viime viikonloppu oli just hyvä viikonloppu. Sellainen millaisen viikonlopun pitääkin olla. Torstaina mentiin Adrianan ja Gemman kanssa leffaan kattomaan The Other Woman. Nauroin taas aivan liian äänekkäästi ja söin taas aivan liian paljon suklaata. Leffan jälkeen mentiin vähän maistelemaan viiniä, mutta ihan oikeesti vain vähän. Sitten aikaisin TYHJÄÄN kotiin, oli ihanaa metelöidä yksin yömyöhään. Tajusin muuten, että viime vkl oli mun ensimmäinen kerta oikeesti yksin puoleen vuoteen. Puoli vuotta oon asustellut hostelleissa, junan hyteissä ja tän perheen luona. Mä en saa ikinä olla yksin. Kuljeskella ilman rihman kiertämää. Röhnöttää sohvalla ja syödä niin, että kaikki ruuat on rinnuksilla. Heitttää kamat nurkkaan ja siivota ne sieltä viikon tai kahden päästä. Tajusin, kuinka paljon mä oon kaivannut yksin olemista.

Seuraavana aamuna lähdin Waterfrontille ottaa arskaa ja lukemaan kirjaa. Oon tutustunut täällä yhteen hauskaan intialaiseen Raviin, joka sattui olemaan kans Waterfrontilla. Se ja yks itävaltalainen sohvasurffaaja lyöttäytyi sitten mun seuraan ja Ravi kertoi kaikkia hulluja tarinoita Intiasta. Minä tahtoisin kovin mennä Intiaan ja Nepaliin. Seuraava reissukohde check.

Iltapäivällä kävin kotona ruokkimassa meitin kisulin ja koirulin. Kauheeta röhnötystä muuten tuo koiruli pitää. Pikalaittautumisen jälkeen noukin Ashleyn kyytiin ja mentiin meijän kaverille Byronille, kun se halusi tehdä meille hyvää thaikanaa. Adriana liittyi myös joukkoihin ja suunnattiin keskustaan vähän tanssimaan. Oli kyllä varmaan hauskin ilta Darwinissa tähän mennessä. Itse olin kuskina ja näin ollen taas selvinpäin. Silti ihmiset taas ihmetteli, että kuinka paljon oon oikein juonut. Minä vain olen tällainen iloinen höpöhöpötäti, ei voi minkään.

Mä en kestä. En voi olla kulkematta ilman hirveetä hihittelyä ton katin ohi. En oikeastaan edes tiedä, onko toi kissa.

Mä en ymmärrä. Mun koneella ainakin nää kuvat muuntuu ihan kummallisiksi. Tässäkin muuttuivat huulet valkoisiksi?

Launtai meni taas tutulla kaavalla: Waterfrontilla Adrianan kanssa, kotiin vaihtaa kamppeet, ulos kahen ruotsalaisen aupparin kanssa, kotiin vähän ennen pilkkua. Sunnuntaina nukuin pitkään ja lähdin illalla piknikille ja kattomaan auringonlaskua Adrianan kanssa. Täydellinen päätös täydelliselle viikonlopulle. Ja voihan nenä, uusi viikonloppu on taas ihan ovella, jaiks!

Sitten löydettiin vielä muutama ruppainen mökki matkan varrelta. SIIS KELLÄ ON JUMALAUTA JAHTI TAKAPIHALLA?! "Kulta, leipä on loppu!" "Himskatti, no mäpä kipasen lähisiwasta hakemassa. Mun laivalla.. >:D"