Tropical ear, cheers for that!!

Ahhh, beibi unilla, kuppi kuumaa kahvia, pehmeä sohva ja läppäri. Päivän ainoat hiljaiset pari tuntia.
Just tulin takaisin kotio lääkäristä. Mulle ilmesty tuohon leukanivelen kohdalle muutama viikko sellainen patti. En jaksanut stressata sitä niin en tehnyt asialle mitään. Muutama päivä sitten alkoi ihan tajuton korvakipu, mutta en vieläkään tehnyt asialle mitään, kun korvatulehdukset saattaa mennä itellään pois ilman turhia antibiootteja. No eipä mennyt tietenkään itsellään ohitse, niin lääkäriinhän se oli mentävä. Ja mulla oli trooppinen korva!! Haha, meinas alkaa naurattamaan, mun korvatkin muuntautuu trooppisiksi täällä. Ihan kun kosteusprosentti miljoonassa ja lämpötila 40 C:ssa ei olis tarpeeks tropiikkia. Sain siis antibiootit ja korvatipat matkaan. Autossa laulaminen on ihan parhautta ja ärsyttää tosi kovasti kun toinen korva on nyt ihan kuuro. Kun ei kuulostaa ääni pään sisällä yhtään niin hyvältä. Haha, löysin hostmaman autosta Eminemiä, niin sitä on tullut jortsailtua nyt aika paljon. Haha ihan huvittaa muiden autoilijoiden ilmeet, kun pysähdyn liikennevaloihin. SHADY'S BACK!!

Jos joku kokee vaikka tarpeelliseksi, niin voin kertoa Australian terveydenhuoltosysteemeistä. Tää on nyt vähän ympäripyöreetä tosin, enkä allekirjoita mitään 100 % faktaksi. Eli Suomella ja Australialla on joku sopimus, että suomalaiset saavat korvauksia terveydenhuoltopalveluista täällä. Ensin pitää hankkia Medicare-kortti. Itse googletin eilen lähimmän Medicare-toimiston, painelin sinne ilman ajanvarauksia, täytin muutaman lomakkeen, näytin passin ja ajokortin ja sain mukaani kuitin, joka toimii mun Medicare-korttina, kunnes oikea kortti tulee postissa. Näitä toimistoja pitäisi löytyä joka paikasta. Sitten soitin mun vakuutusyhtiöön ja varmistin, että löytyykö niiltä yhteistyösairaaloita tms. Darwinista. Löytyi, mutta ensin pitää käydä tapaamassa GB:tä, eli ilmeisesti yleislääkäriä? Täällä ei näemmä pääse mitään spesialisteja tapaamaan, ennen kuin käy gb:llä. Taas googletin mun oman alueen terveyskeskuksen, kilautin sinne ja sain ajan seuraavalle päivälle. Tää terveyskeskus oli yksityinen, ja jos oikein muistan niin Medicare korvaa yksityisistä palveluista 75 % ja kunnalisista 85 %. Eli ihan hyödyllinen tuo kortti, eikä maksa mitään. Niin ja samanlaiset päivystykset löytyy kuin Suomestakin, pääsee odottelemaan muutamaksi tunniksi ja lääkäriä pääsee tapaamaan kiireysjärjestyksessä.

Vaikka olen tosi onnellinen täällä ja mulla on paljon upeita ja ihania ihmisiä ympärillä, niin joskus sitä ymmärtää kuinka yksin asioidensa kanssa täällä on. Tai siis eihän mulla ole täällä sellaista tukiverkostoa. Tänään sen oikeastaan ensimmäisen kerran ymmärsin, kun täytin noita terveyskeskuksen lomakkeita ja siinä kysyttiin yhteyshenkilöa Ausseissa, enempää ajattelematta asiaa jätin kohdan tyhjäksi. Sitten se hoitsu alkoi tivaamaan multa, että eikö ole ketään. Niin... eihän mulla oikeastaan oo täällä ketään, kuka tietäisi miten toimia, jos mulle vaikka tapahtuisi jotain. Tai edes keneen ottaa yhteyttä.

Käytiin samalla sumpilla minun pikkutytsyjen kanssa, kun metsästin sitä Medicare-konttoria. Kuinka ihania noi "pikkukahvit"!! Miksei aikuisille oo tota maitovaahtoa isommassa koossa??!!

Kaikki tulehdukset ja muut kipeydet on ihan tyhmiä ja tylsiä, mutta viime viikonloppu oli just hyvä viikonloppu. Sellainen millaisen viikonlopun pitääkin olla. Torstaina mentiin Adrianan ja Gemman kanssa leffaan kattomaan The Other Woman. Nauroin taas aivan liian äänekkäästi ja söin taas aivan liian paljon suklaata. Leffan jälkeen mentiin vähän maistelemaan viiniä, mutta ihan oikeesti vain vähän. Sitten aikaisin TYHJÄÄN kotiin, oli ihanaa metelöidä yksin yömyöhään. Tajusin muuten, että viime vkl oli mun ensimmäinen kerta oikeesti yksin puoleen vuoteen. Puoli vuotta oon asustellut hostelleissa, junan hyteissä ja tän perheen luona. Mä en saa ikinä olla yksin. Kuljeskella ilman rihman kiertämää. Röhnöttää sohvalla ja syödä niin, että kaikki ruuat on rinnuksilla. Heitttää kamat nurkkaan ja siivota ne sieltä viikon tai kahden päästä. Tajusin, kuinka paljon mä oon kaivannut yksin olemista.

Seuraavana aamuna lähdin Waterfrontille ottaa arskaa ja lukemaan kirjaa. Oon tutustunut täällä yhteen hauskaan intialaiseen Raviin, joka sattui olemaan kans Waterfrontilla. Se ja yks itävaltalainen sohvasurffaaja lyöttäytyi sitten mun seuraan ja Ravi kertoi kaikkia hulluja tarinoita Intiasta. Minä tahtoisin kovin mennä Intiaan ja Nepaliin. Seuraava reissukohde check.

 Iltapäivällä kävin kotona ruokkimassa meitin kisulin ja koirulin. Kauheeta röhnötystä muuten tuo koiruli pitää. Pikalaittautumisen jälkeen noukin Ashleyn kyytiin ja mentiin meijän kaverille Byronille, kun se halusi tehdä meille hyvää thaikanaa. Adriana liittyi myös joukkoihin ja suunnattiin keskustaan vähän tanssimaan. Oli kyllä varmaan hauskin ilta Darwinissa tähän mennessä. Itse olin kuskina ja näin ollen taas selvinpäin. Silti ihmiset taas ihmetteli, että kuinka paljon oon oikein juonut. Minä vain olen tällainen iloinen höpöhöpötäti, ei voi minkään.

Mä en kestä. En voi olla kulkematta ilman hirveetä hihittelyä ton katin ohi. En oikeastaan edes tiedä, onko toi kissa.

Mä en ymmärrä. Mun koneella ainakin nää kuvat muuntuu ihan kummallisiksi. Tässäkin muuttuivat huulet valkoisiksi?

Launtai meni taas tutulla kaavalla: Waterfrontilla Adrianan kanssa, kotiin vaihtaa kamppeet, ulos kahen ruotsalaisen aupparin kanssa, kotiin vähän ennen pilkkua. Sunnuntaina nukuin pitkään ja lähdin illalla piknikille ja kattomaan auringonlaskua Adrianan kanssa. Täydellinen päätös täydelliselle viikonlopulle. Ja voihan nenä, uusi viikonloppu on taas ihan ovella, jaiks!

Sitten löydettiin vielä muutama ruppainen mökki matkan varrelta. SIIS KELLÄ ON JUMALAUTA JAHTI TAKAPIHALLA?! "Kulta, leipä on loppu!" "Himskatti, no mäpä kipasen lähisiwasta hakemassa. Mun laivalla.. >:D"

Mä en vaan osaa tehdä selkeitä ja ytimekkäitä postauksia, niin en edes enää yritä. Että tässä taas tällainen ajatusoksennus!

Laura

Fiiilinkejä

Voi tätä tunteiden vuoristorataa! Olin sopinut tiistaille kahvitreffit yhen sveitsiläisen Au  Pairin kanssa Darwinin keskustaan. Lähdin puoli seiskan aikoihin ajelemaan täältä kotoa ja vitsi mikä fiilis mulla oli. En oo tainnu ikinä kokea niin voimakasta hyvän olon tunnetta ilman mitään ihmeellistä syytä. Ajelin vain maantietä, kuuntelin hyvää musiikkia ihan TÄPÖÖ ja kattelin laskeutuvaa aurinkoa horisontissa. Iltaaurinko värjäs ihanasti kaiken vähän oranssiksi. Sitten yhtäkkiä sain ihan tosi ison naurukohtauksen, siis yksin autossa. Ensin vain hymyilin kun niin kovasti hymyilytti ja kohta jo nauroin vedet silmissä. Ja tämäkin ilman mitään syytä. Tunsin itteni vaan niin hirveen onnelliseksi.

Olin vähän etuajassa Darwinissa, niin lähin vähän käpyttelemään ja löysin pienen rannan kaistaleen, josta näkyi auringonlasku tosi upeesti. Sielläkin istuskelin ihan euforiapäissäni ja fiilistelin elämää. Tuli jostain syystä mieleen se Pikku Prinssin auringonlasku-kohta. Piitsiltä menin sitte sumpittelemaan. En oo ikinä ennen tavannu ihmisiä ihmeellisen internetin välityksellä ja siks onki ollu tosi outoa täällä  tavata ihmisiä millon minkäki facebook-yhteisöjen ja -tapahtumien kautta. Tuntuu ihan kuin nettideittailis! Ja aina vähän jänskättää, että riittääkö juteltavaa ja natsaako yhtään. Ja niin jänskätti tälläkin kertaa, mutta ihan turhaan. Ekasta minuutista asti suut vaan kävi tän Adrianan kanssa. Ja tiiättekö, sellaset pikkuasiat, esim. halaaminen kun tavataan, tekee mun mielestä heti ilmapiiristä paljon rennomman. Ikinä ei voi halailla liikaa! Olin tästä tapaamisestakin niin onneissani, kun tuntui niin helpolta jutella ja oli sellanen fiilis että ois jo pidempääkin tunnettu. Vähän olin ehkä down, kun Eveliina ja Henna lähti ennen kuin ehittiin ees kunnolla tutustua, joten tää oli just sitä mitä tarvitsin. Kun pääsin takaisin kotiin ja painoin pääni tyynyyn, tuntui vieläkin vaan niin hyvältä.

No mutta! Eipäs vielä ilakoida. Seuraava päivä oli suorastaan ihan paska. Ihan kamaluus. Aamu alkoi ihan mukavasti; laitoin lapset valmiiksi, pyöräiltiin kouluun ja tiputettiin poitsu sinne, pyöräiltiin takasin, lähetiin piknikille, leivottiin, lounastettiin, laitoin pikkusen unille... Ja jostain tästä kohtaa päivästä alkoi tulla ihan tyhmä. Lapset oli KAIKKI 3 jotenkin ihan väsyneitä ja känkkäränkköjä. Yleensä ne on vain yksi kerrallaan ja sitten kaks muuta aina jotenkin ymmärtää odottaa, että on niitten vuoro kiukutella. Mutta ei tänään. Ei tänään. Voi miksi ei tänään. Siinä latelin sitten time outteja yhdelle jos toiselle ipanapalle.Täällä muuten kaikilla vanhemmilla on käytössä toi time out-systeemi. Toimiikohan vain... Epäilen. Tän lisäks olin muutenkin tosi väsynyt ja kuumuus paino päälle. Täällä kuumuus saa muuten ihan uuden käsitteen.

Kyllä musta vielä joku hyvän vaimokkeen saa, possukeksit kaupan päällisiks!

Amandan tullessa kotiin lähdin polkemaan salille, joka sijaitsee n. 6 kilometrin päässä, Palmerstonin keskustassa. Tiedättekö sen tunteen kun olis vaan pakko heittää jotakin päin seinää. Mielellään sikakovaa ja voimalla. Ja mielellään jotain särkyvää. Nyt teki mieli heittää pyörä maahan ja oikein hyppiä sen päällä. Katkoa pinnat. Heittää ne päin autoja, jotka ei näyttänyt vilkkua. Vastatuuli ärsytti ihan suunnattomasti, oli liian kostea ja kuuma, salin ilmastointikin ketutti. Kun  taas normaalina päivänä; "Mmm.. ihana tuuli mukavasti kutittelee, olen kuin taivaan lintu, kivasti hulmuttaa hiuksia. Ja lämpö. Mikä ihana lämpö. Ei tarvitse suomessä täristä. Ja kristus laupias samarialainen siunatkoon ilmastointia!" Mutta ei tänään.  Tänään vihasin koko maailmaa. Salilla vedin sitten oikein raivotreenin ja lähin polkemaan kaupan kautta kotio. Väsytti niin paljon ja oli ihan tyhjä olo. Tirautin pienet itkut siinä matkalla. Olen oppinut tosi hyvin ajamaan pyörällä ilman käsiä, joten alamäessä pimeällä tien pätkällä nostin kädet oikeen reippaasti ilmaan ja pistin centterit pystyyn. Tää on ihan älytöntä, mutta kun en päässyt heittelemään posliinikippoja niin jotain rebeliä piti päästä tekemään. Haha, tuli ihan mieleen se mr. Bean-kohtaus, missä se heiluttelee keskareita ylpeenä ympäri katuja.

Nyt suihkun raikkaana ja maha pullollaan kuuntelen sadetta ja olen kuin lootuskukka, tyyni ja rauhallinen. Itse zen. Katsotaan vain, mitä huominen tuo tullessaan...

Latenperä

Bali on best

Keskiviikkona lähettiin Jesuksen ja Joen kanssa katsastamaan apinatemppeliä ja siellä järjestettyä indonesialaista tanssiesitystä. En ole suuri turistinähtävyyksien ystävä, mutta oli ainakin mukavat näkymät temppeliltä ja auringonlasku oli myös varsin hieno.

No tietenkin onnellinen, ruokakin oli tuossa vaiheessa vielä tulossa.

Joe ja Jeeesus

Illalla ystäväni Suomen maalta saapui myös Balille ja päätettiin lyödä hynttyyt yhteen. Tää ystävä on ollut Ausseissa hyvän tovin, joten oli paljon kuulumisia vaihdettavana. Molemmat ollaan Hyvinkäältä kotoisin, joten piti pitää pieni Hyvinkää-reportaasi. Mm. montako kauppaa uudessa kauppakeskuksessa on mennyt konkkaan ja että Tuksua on nähty Hyvinkään yöelämässä useaan otteeseen. Ilta oli varsin mukava. Tosin olin myös varsin väsynyt, joten menin melko aikaisin nukkumaan.

Seuraavana päivänä tutustuin saksalaiseen Barbaraan ja lähdettin porukalla viettämään päivää piitsille. Kovasti olin aikeissa surffata, mutta laiskottelu vei voiton. Hyvää ruokaa, hauskaa seuraa, herrkullista ruokaa ja upea auringonlasku; näistä on hyvä päivä tehty. Niin ja mentiin illalla vielä kuuntelemaan livemusiikkia ja tanssimaan.

Perjantaina mentiin vihdoin surffaamaan Barbaran kanssa! Jossain välissä vain pötköttelin laudan päällä ja joku indonesialainen surffaripoika tuli kysymään multa, että oonko ladyboy!! Sitten se hihitteli ja sanoi jotain mun äänestä :D Uskomatonta meininkiä! Tosin ladyboyt täällä ovat sangen kauniita, joten ehkä se oli vain kohteliaisuus. Oli niin hauskaa, vaikka olinkin ihan kolhuilla surffauksen jälkeen. Illalla mentiin taas keikalle ja tosi hauskaan reggaebaariin. Baarin jälkeen mentiin syömään paikallista herrrkua, eli ikään kuin riisipuuroa, johon sekoitetaan kanaa, vihanneksia, keittoa... Näyttää jokseenkin oksennukselta, mutta on tosi hyvää. Puuron jälkeen lähdettiin jatkoille indopoitsujen kanssa, jotka työskentelee siellä meijän hostellilla. Niitten talo oli aikamoinen poikamiespoxi; 15 poitsulia asuu muutaman huoneen talossa. Mutta niillä on sentään uima-allas. Kaikki oli tosi väsyneitä, kikateltiin kuin pikkulapset koko yö ja aamu.

Oivoi, aika hyvää ruoka täällä

Niin kuin paidasta voitte lukea, mut on ylennetty jo surf coachiksi

Nelly tässä naatiskelee

Barbara ja Nelly

Jatkojuhlat

Launtai on nyt ihan hämärän peitossa, mutta kai me oltiin vaan rannalla ja illalla tais olla grillipileet hostellilla. Joo, eli ihan vain rentoilua.

Hostellilta

Nellyn varpaset

Sunnuntaina mentiin taas surffaamaan porukalla. Sain jopa muutaman hyvän aallon! Loppupäivä pelattiin jalkapalloa rannalla ja surffailtiin skimboardilla (nyt en ole ihan varma, oliko toi se laudan nimi), leikittiin hiekkasotaa näin aikuiseen makuun, tehtiin kärrynpyöriä, otettiin uintikisoja ja laulettiin aallokossa. Kovan kuntoilun jälkeen lähdettiin hostellille syömään ja huisin isoon yökerhoon (SkyGarden) tanssimaan. SkyGardenissa oli ilmeisesti 7 kerrosta, joista ylin oli katolla. Oli upeet näkymät!

Bader ja Riccie

Meikä pelaa jalkapalloa. Suomi ei ollut tälläkään kertaa kärjessä.

Huomatkaa Bader taka-alalla, aikeissaan aloittaa hiekkasota.

Välillä pitää nääs vähän hullutella

Bader 1 -Laura 0

Bader 1 -Laura 1

Ensin heitetään näin skimboard matalaan rantaveteen...

...sitten hypätään

...sitten vain liu'utaan, kas näin!

...tai soitetaan ilmakitaraa

Meikun ja Henrietan tanssimuuvit

Maanantaina oli taas laiskottelupäivä piitsillä :D Oli kovin kuuma, joten menin aaltoihin vähän uiskentelemaan, kun minun uusi indonesialainen kaiffari meni surffaamaan. Indonesialainen heitti jossain välissä mulle laudan, jossa ei ollut sitä jalkanarua. Eihän minulla ollut edes surffauspaitaa päällä, mutta päätin silti esitellä vähän taitojani. Nappasin tosi hyvän aallon ja pääsin seisomaankin! Sitten nousin hyvin ylpeänä vedestä ja huomasin, kuinka pari surffaria katseli kateellisena upeaa taidonnäytettäni. Mutta kappas, bikinithän ne vain oli vähän rempsallaan. Surffailut oli surffailtu siltä päivältä. Auringonlaskun jälkeen vietettiin mukava ilta hostellilla. Opettelin puhumaan mm. indonesiaa ja yllättävän pitkiä keskusteluja saan jo aikaiseksi.

Yritin paeta töiltä Balille, ei onnistunut.

Degel

Lexie ja Mathias

Tequilasunset

Nyt taisi tulla aika hajanaista tekstiä. Täällä kyllä katoaa kaikki rutiinit, ajantaju ja huolet. Mulla on tällä hetkellä jo yksi rasta takaraivossa, kun oon unohtanu harjata hiukset. Viimeksi taisin nähdä harjan kaksi viikkoa sitten. Eli hyvin kulkee!!

Laura