tiistai 11. helmikuuta 2014

Ubud ja lähtö


28.12 lähdettiin Enien, irlantilaisen Lutin ja englantilaisen (en millään muista nimeä) naisen kanssa päiväreissulle Ubudiin. Ihana kaupunki reilun tunnin ajomatkan päässä Kutalta. Ubud ei ole meren rannalla, mutta ilmapiiri oli aivan ihana. Käytiin syömässä ja katsastamassa Monkey Forest. Apinat oli tosi pelottavia! Yksi puraisi Lutia ja tämän jälkeen toinen yritti anastaa mun repun. Oikein pirulaisia. Mitäs mentiin, niin. Lähdettiin ajamaan takaisin päin, mutta hindut olivat järjestäneet kadulle jonkun seremonian. Liikenne oli noin tunnin tukossa, joten odoteltiin autossa seremonian päättymistä.








Takaisin hostellilla juhlittiin amerikkalais-kreikkalaisen Annan synttäreitä. Anna on asunut Indonesiassa 1,5 vuotta ja työskentelee siellä englannin opettajana. Ihana tyyppi. Lähdettiin hostellilta reggeabaariin mopedeilla tietenkin. Vähän jänskätti hypätä mopon selkään ekaa kertaa onnettomuuden jälkeen, mutta hyvin meni. Koitin kovasti yhdellä jalalla vähän jammailla, mutta eihän siitä mitään tullut. Olin aiemmin mietiskellyt syntyjä syviä ja tajunnut, etten ollut koko aikana Balilla nähnyt yhtäkään auringonnousua. Kerroin tästä muille ja päätettiin lähteä kolmen jälkeen odottelemaan nousevaa aurinkoa Donnien, Raman ja Annan kanssa salaiselle surffirannalle. Käytiin syömässä kanapuurosörsselit ja paineltiin piitsille. Tunnin tirsat rannalla ja volá! Juotiin aamukahvit ja katseltiin samalla täydellistä auringonnousua.

Siinä on kanapuuro! Eli kertauksena: riisipuuroa, kanaa, jotain katkarapukeksejä, sitten jotain kovia palleroita, soppalientä, chilisoosia, vihanneksia...

Doniii ja Anna

Ekat surffarit salapaikassa









Taikatatit on siis laillisia Balilla. Kaikki muu ehdottoman laitonta. Yksi paikallinen kertoi Indonesian vankiloiden olevan vain täynnä pössyttelijöitä.





:(



Seitsemän jälkeen vähän haikein mielin hostellille pakkaamaan, tekemään viime hetken valmisteluja Ausseja varten ja nauttimaan viimeistä kertaa ystävien seurasta. Enie, Anna, Donnie ja Rama lähti heittämään mua 13.00 lentokentälle. Laulettiin autossa ja naurettiin paljon. Lentokentällä tyypelöt saattoivat mut niin pitkälle kuin mahdollista. Olin niin tosi surullinen. Ja mulla oli jo valmiiksi kauhea ikävä kaikkia ja kaikkea. Onneksi näillä näkymin mun äippä ja veikka nro 2 on tulossa syyskuussa Indoihin ja meen niitä sinne moikkaamaan! Bali kun on näitten Darwinilaisten Tallinna, halvimmillaan lennot 35 e -.-









Tässä vielä lähtölallatus, jonka Anna lauloi mulle kentällä. Mutta tämä ei ole Annan siis. Vaan John Denverin. 


NONIIIN, nyt vihdoin sain koluttua ton Indonesian läpi ja voi alkaa postailemaan täältä Ausseista. Enhän mä täällä oo ollukaan kuin vasta kohta pari kuukautta. MINNE AIKA OIKEIN KATOAA?! Ihme juttu.

Looora

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti