Irkutsk - Ulan Bator

Lähin hostellilta joskus kahdelta aamuyöllä zippailemaan kohti rautatieasemaa, jonne on matkaa ehkä 2-3 km. Vähän jänskätti kävellä tyhjiä ja pimeitä Irkutskin katuja yksin. En uskaltanut edes karttaa katsoa, ettei mua huomata eksyneeksi turistiksi. Ihan kun en olis ilman sitä karttaa näyttäny eksyneeltä ja turistilta rinkkani sekä kameroitteni kanssa.. :D

Good Zone Hostel, Irkutsk

Irkutsk

Irkutsk

Meikä joskus kolmelta yöllä rautatieasemalla. Ihan kuin paikallinen.

Aamuyökävely meni kuitenkin hyvin ja pääsin jatkamaan matkaa. Juna kohti Mongoliaa lähti Helsingin aikaa 22.12, Moskovan aikaa 00.12 ja paikallista aikaa 05.12. Nyt ollaan niin ulapalla vuorokausirytmin kanssa. Tai oikeastaan, ei mulla sellasta edes ole tällä hetkellä. Ei mul oo ees mitään käryä, kauan mä tolla viimeisimmällä junamatkalla olin. Nukuin ku nukutti ja söin ku oli nälkä. Näin se meni. Junassa oli pääasiassa kiinalainen henkilökunta. Taas vietiin passeja ja lippuja sekä annettiin uudet laput täytettäväksi. Huumekoirakin kävi tarkistelemassa hyttejä, itseasiassa kaksikin. Tää ensimmäinen huumekoira oli sellainen pienen pieni terrieri, luulin että joku matkustaja kävelyttää koiraansa käytävällä. Sitten tuli vielä karvalakkisia miehiä tarkistelemaan hyttejä. Ja sitten vielä pieni aasialainen nainen. Niin, ja yritin rajalla tuputtaa sitä mun rekisteröintilappua, oikein rehvastellen. Eivät edes katsoneet saatika huolineet, eivät varmaan edes tiennyt mikä se oli :D Että näinkin tarpeellinen oli mun kohdalla viisumin rekisteröinti.

Siperiasta tai Mongoliasta, mene ja tiedä.

Taas sain yksin koko neljän hengen hytin! Lähdin jossain välissä kahville ravintolavaunuun ja tapsin siellä italialaisen Freddyn ja amerikkalaisen Billin. Myöhemmin mentiin vielä istumaan iltaa tällaisen kiinalaisen vaunuisännän hyttiin. Hauskaa oli! Mutta tää vaunuisäntä oli kyllä alusta asti vähän epäilyttävä. Lähdettiin siitä kaikki omiin hytteihimme siinä 03.00 jälkeen ja ajattelin, että ehkä varmuuden vuoksi valvon koko loppuajan (juna perillä 06.40). Ja hyvä että valvoin, koska kuulin hetken päästä kun joku avaa avaimella mun hytin ovea (hytit saa siis sisäpuolelta lukkoon ja silloin ne saa auki vain henkilökunta avaimillaan). Syöksyin nopeasti pitämään ovea kahvasta kiinni ja jotakin taisin siinä huudella, ehkä suomalaisia voimasanoja... Ja tää kiinalainen vaunuisäntä jotain puheli siinä oven takana, tietenkin kiinaksi. Tuli vielä muutaman kerran uudestaan ja koitti availla ovea. Kun juna pysähtyi hetkeksi, niin tää mies juoksi pihalle ja kolkutteli mun hytin ikkunan takana. Jossain vaiheessa tää tilanne alkoi kyllä saamaan jo vähän koomisiakin piirteitä. Mutta joo, hyvä muistutus siitä, että kannattaa olla aina vähän varuillaan näitten uusien tuttavuuksien kanssa :)

Freddy, Bill ja epäilyttävä kiinalainen

Aamulla juna saapui siis Ulan Batoriin, otin asemalta taksin hostellille ja melkein saman tien nukkumaan. Heräsin joskus kahden maissa ja lähdin katsastamaan keskustan sekä kaupassakin kävin. Mulla iski siellä kaupassa kauhea terveysinto, syli täynnä hedelmiä läksin sieltä. Nyt kaduttaa tosi suuresti, kun ei siis mitään herkkuja ole mulla. Jotain tyhmiä proteiinipatukoita vaan. Ei edes laukun pohjalle linttautuneita vuoden vanhoja kurkkupastilleja. No, koitan selvitä huomiseen näillä rypäleillä ja banaaneilla. Ei tässä nyt muu auta.

-Laura

Irkutsk

 13.11
Juna saapui Irkutskiin 13.11, keskiviikkona. Aamulla oli vielä pimeetä, joten oottelin reilun tunnin asemalla auringon nousua. Kaikki näyttää sillon paljon mukavammalta. Siinä aseman pihalla heti joku kultahampainen, tukevampi mies viittoo mulle "taxi,taxi!", sovittiin hinnasta ja mentiin sille sen "taksille", kysyin vielä epäilevästi että onko varmasti kyseessä taksi ja osoitin kartasta paikan, jonne pitäisi päästä. Taksimies siihen vaan että daa daa... Ihan hauska matka, keskustelut tätä luokkaa:

taksimies osoittaa autoa ja huudahtaa: "Mercedes, guud guud!!"
minä: AAAA, Mercedes, daa daa!!
taksimies osoittaa jokea: "Angara!! Guud Angara!!"
minä: AAAA, guuud Angara! Daa, daa!!
taksimies osoittaa silmät loistaen Leninin patsasta: "LEEENIN!!"
minä: AAAA, Lenin guud!! Daa, daa!!

Ja tietysti radiossa hoilottaa kunnon venäläinen kansanmusiikki! Ollaan Siperias ny!

Päästyäni alueelle missä hostelli on, en vaan meinannut löytää oikeaa osoitetta. Ravasin samaa katua ristiin rastiin, kunnes kysyin vastaantulevalta mieheltä, tietääkö hän paikkaa. Onnekseni mies puhui vähän englantiakin. Mentiin sitten viereiseen kahvilaan ja Viktoriksi esittäytynyt mies selasi tabletilla jotain karttoja ja osoitteita, antoi hyvät matkavinkit ja saattoi hostellille.En kahdannut sanoa, että olin kulkenut jo vaikka kuinka monta kertaa hostellin oven ohitse... Antoi vielä numeronkin ja tarjoutui näyttämään seuraavana päivänä mulle Baikal-järveä. Kohteliaasti kieltäydyin, kun näin sieluni silmin mun mummon paasamassa, kuinka ei saa mennä vieraiden kyytiin. Ja äiti siinä vierellä myös.

Hostellin omistaa siis mukava 23-vuotias nainen, joka puhuu jonkin verran englantia. Kiva ja siisti hostelli, ei tosin oo mikään ruuhka-aika. Kaikki muut täällä siis venäläisiä. Suihkun (4 päivää junassa, ehdin jo vähän haaveillakin suihkusta) ja päikkäreiden jälkeen lähdin keskustaan vähän palloilemaan.

 

Luin sellaisesta Siperian matkaopuksesta, että Irkutskia sanotaan Siperian Pariisiksi...

No mutta kappas, paikallinen Eiffelihän se siinä!

Tällaisen kohtalontoverin löysin myös.

Ilta Irkutskissa

En ole aiemmin käyttänyt kaasuhellaa. Nyt olen.

14.11
Seuraana päivänä aikaero teki tepposet ja nukuin puolineljään asti (aikaero +7h). Lähdin reippailemaan kera karttani ja käväisin samalla juna-asemalla ostamassa liput Mongoliaan. Irkutsk-Ulan Bator kustansi n. 100 e.
Löysin myös postikonttorin ja sain viimein lähetettyä jo Moskovasta ostetut kortit. En siis millään löytänyt Moskovasta postia, en millään.
Menin sitten kaupan ja kahvilan kautta hostellille ja juotiin pitkään teetä ja jutskailtiin keittiössä hostellin omistajan ja mun kahden huonetoverin kanssa. Samassa huoneessa majailee siis vanhempi venäläinen parivaljakko, Olga ja Nikolai. Sain hyviä vinkkejä seuraavan päivän Baikal-reissua varten ja oli muutenkin mukava ilta!

No siinä meillä Lenin!

Angara-joki

Samainen joki

Juna-asema

-Laura