Mongolia!

Vihdoin blogihiljaisuus on ohitse! Tosiaan tää blogger oli bannattu Kiinassa, joten...

Mulla ei ollut oikeen mitään odotuksia Mongoliaa kohtaan, aattelin viipyä vaan muutaman päivän ja jatkaa matkaa. Muuuuttta mongoliassa olikin niin hauskaa ja paljon tekemistä, että ei oikein ehtinyt tännekään kirjottelemaan. Tosiaan tutustuin yhteen italialaiseen ja kahteen brasialaiseen miekkoseen, joiden kanssa pyörin lähes koko viikon.

Tähän alkuun muutama havainto mongoliasta:

-siis ootteko ikinä kuullut mongolian kieltä? Voi luoja...
-entä valuutta? sitä ei saa mistään muualta, kuin mongoliasta. Ja valuutan nimi on tugrug. Niin, ja kolikoita ei ole ollenkaan.
-Mongoliassa on 3 milj. ihmistä. Ja puolet niistä asuu pääkaupungissa :D Loput jurtissa maaseudulla.
-tupakkaa ei saa ostettua mistään. Tai siis tämän kuulin ystävän tutun kaverilta, joka vietti tunnin pääkadulla yrittäen ostaa tupakka-askia.
-eläimiä joka paikassa; löytyy kamelia, lammasta, heppoja, kotkia... Täällä on kyllä brutaalia olla vegetaristi, kun porkkanaa ja perunaa kasvaa vain harvakseltaan. Eläimiä sen sijaan on paljon enemmän kuin ihmisiä.
-ekstriimiä on käydä mongolian maaseudulla yöllä ulkovessassa, jonka lattia on jäätynyt ja keskellä on iso reikä. Eikä valoja tai taskulamppua.

Ulan Bator

Minu sänky

Black Market. Mitä tuolta ei saa, sitä ei tarvitse. Kaikkea kommandopipoista aurinkopaneeleihin.

Kuva vahän tärähtänyt, mutta toivottavasti fiilis välittyy! 

Toisen brasilialaisen, Elin, kanssa päätettiin lähteä pienelle retkelle mongolian maaseudulle. Myöhemmin seuraan liittyi myös Italialainen Fausto ja Brasilialainen Leo. Lähdettiin tiistai-aamuna (tai, koska mukana oli espanjalaisen kellon omaavia, niin ei ihan aamulla).

Nähtiin kotkia, ja ainakin meille maksaville turisteille sanottiin, että ne vapautetaan kesäksi. Varmasti.

Eli ja kotka

Ihan vain kotka

Lisää kuvateksti

Buddhalaisten metkuja

Vietettiin päivä luonnonpuistossa, jonka nimeä en kyllä millään muista.

Fausto, meikuli ja Eli

Ensimmäinen ilta ja yö oltiin mongolialaisen perheen luona, syötiin illalista ja mentiin ratsastamaan auringon laskiessa vuorten taa. Onko vähän lipevää tää mun teksti!

Kuva by Eli

Lounas mongolialaisen perheen luona

Ipanat oli aivan mahtavia!

Kuva by Eli

Kuva by Eli

Kuva by Eli

Pelattiin myös koripalloa. Tuntui jotenkin epärealistiselta pelata näissä maisemissa.

Leikittiin myös perheen lasten kanssa. IHANIA! opettivat meille mongoliaa ja oli ihan superhauskaa!

Yö siis nukuttiin jurtassa, joka oli aamuyöhön asti kuin sauna ja sitten heräät viideltä aamulla huulet sinisinä ja nenä kylmänä.

Seuraavana aamuna 12 tunnin yöunien ja aamupalan jälkeen lähdettiin kazakstanilaisen naisen luokse lounaalle. Ja naisella oli lemmikkikotka!

Välipalaa kazaktanilasnaisen luona

Käytiin myös Tsingis Khanin patsaalla. Leo ja Fausto lähti hostellille, mutta mä ja eli jäätiin vielä yhdeksi yöksi. Ajeltiin maaseudulla ja toinen yö oltiin Kazaktanilaisen perheen luona. Perheellä oli kaksi pientä lasta, joiden kanssa toihuttiin. Kesken leikkien isompi, ehkä 3-4 w poika huutaa jotain mongoliaksi ja kaikki mongolialaiset remahtaa nauruun. Mongolialaiset tulkkaisvat huudon: "motherfucker". Siis motherfucker. Poka sanoi meitä motherfuckereiksi.  Lisäksi poika yritti tukehduttaa tyynyllä vuoden ikäisen pikkuveljensä. Oltiin tällä välillä elin kanssa kuvaamassa tähtiä ja kuuta, mutta sisältä kuuluvan huudon perusteella tää motherfucker-tyyppi tais saada pienen kurituksen tästä hyvästä...

Kaljatölkki tipahti ja räjähti. Tässä meillä on hautajaiset.

Seuraavana aamuna kierreltiin vuorien keskellä ja käytiin kattomassa jotain temppeliä. Sitä tuntee ittensa niin pieneksi kun ajelee keskellä ei mitään ja missään ei näy ketään. Mutta mun mielestä toi tunne on ehkä parasta matkustamisessa!

Loppuaika Ulan Batorissa meni riekkuessa hostellin porukan kanssa. Käytiin mm. sellaisessa privaattikaraokessa, missä meillä oli oma karaokehuone. Täydellinen mulle, eipä tarvitse koko ravintolakansan kuunneella mun sulosointuja. Käytiin myös paikallisessa yökerhossa, mielenkiintoinen kokemus sekin.

Laura

Irkutsk - Ulan Bator

Lähin hostellilta joskus kahdelta aamuyöllä zippailemaan kohti rautatieasemaa, jonne on matkaa ehkä 2-3 km. Vähän jänskätti kävellä tyhjiä ja pimeitä Irkutskin katuja yksin. En uskaltanut edes karttaa katsoa, ettei mua huomata eksyneeksi turistiksi. Ihan kun en olis ilman sitä karttaa näyttäny eksyneeltä ja turistilta rinkkani sekä kameroitteni kanssa.. :D

Good Zone Hostel, Irkutsk

Irkutsk

Irkutsk

Meikä joskus kolmelta yöllä rautatieasemalla. Ihan kuin paikallinen.

Aamuyökävely meni kuitenkin hyvin ja pääsin jatkamaan matkaa. Juna kohti Mongoliaa lähti Helsingin aikaa 22.12, Moskovan aikaa 00.12 ja paikallista aikaa 05.12. Nyt ollaan niin ulapalla vuorokausirytmin kanssa. Tai oikeastaan, ei mulla sellasta edes ole tällä hetkellä. Ei mul oo ees mitään käryä, kauan mä tolla viimeisimmällä junamatkalla olin. Nukuin ku nukutti ja söin ku oli nälkä. Näin se meni. Junassa oli pääasiassa kiinalainen henkilökunta. Taas vietiin passeja ja lippuja sekä annettiin uudet laput täytettäväksi. Huumekoirakin kävi tarkistelemassa hyttejä, itseasiassa kaksikin. Tää ensimmäinen huumekoira oli sellainen pienen pieni terrieri, luulin että joku matkustaja kävelyttää koiraansa käytävällä. Sitten tuli vielä karvalakkisia miehiä tarkistelemaan hyttejä. Ja sitten vielä pieni aasialainen nainen. Niin, ja yritin rajalla tuputtaa sitä mun rekisteröintilappua, oikein rehvastellen. Eivät edes katsoneet saatika huolineet, eivät varmaan edes tiennyt mikä se oli :D Että näinkin tarpeellinen oli mun kohdalla viisumin rekisteröinti.

Siperiasta tai Mongoliasta, mene ja tiedä.

Taas sain yksin koko neljän hengen hytin! Lähdin jossain välissä kahville ravintolavaunuun ja tapsin siellä italialaisen Freddyn ja amerikkalaisen Billin. Myöhemmin mentiin vielä istumaan iltaa tällaisen kiinalaisen vaunuisännän hyttiin. Hauskaa oli! Mutta tää vaunuisäntä oli kyllä alusta asti vähän epäilyttävä. Lähdettiin siitä kaikki omiin hytteihimme siinä 03.00 jälkeen ja ajattelin, että ehkä varmuuden vuoksi valvon koko loppuajan (juna perillä 06.40). Ja hyvä että valvoin, koska kuulin hetken päästä kun joku avaa avaimella mun hytin ovea (hytit saa siis sisäpuolelta lukkoon ja silloin ne saa auki vain henkilökunta avaimillaan). Syöksyin nopeasti pitämään ovea kahvasta kiinni ja jotakin taisin siinä huudella, ehkä suomalaisia voimasanoja... Ja tää kiinalainen vaunuisäntä jotain puheli siinä oven takana, tietenkin kiinaksi. Tuli vielä muutaman kerran uudestaan ja koitti availla ovea. Kun juna pysähtyi hetkeksi, niin tää mies juoksi pihalle ja kolkutteli mun hytin ikkunan takana. Jossain vaiheessa tää tilanne alkoi kyllä saamaan jo vähän koomisiakin piirteitä. Mutta joo, hyvä muistutus siitä, että kannattaa olla aina vähän varuillaan näitten uusien tuttavuuksien kanssa :)

Freddy, Bill ja epäilyttävä kiinalainen

Aamulla juna saapui siis Ulan Batoriin, otin asemalta taksin hostellille ja melkein saman tien nukkumaan. Heräsin joskus kahden maissa ja lähdin katsastamaan keskustan sekä kaupassakin kävin. Mulla iski siellä kaupassa kauhea terveysinto, syli täynnä hedelmiä läksin sieltä. Nyt kaduttaa tosi suuresti, kun ei siis mitään herkkuja ole mulla. Jotain tyhmiä proteiinipatukoita vaan. Ei edes laukun pohjalle linttautuneita vuoden vanhoja kurkkupastilleja. No, koitan selvitä huomiseen näillä rypäleillä ja banaaneilla. Ei tässä nyt muu auta.

-Laura