perjantai 15. marraskuuta 2013

Irkutsk

 13.11
Juna saapui Irkutskiin 13.11, keskiviikkona. Aamulla oli vielä pimeetä, joten oottelin reilun tunnin asemalla auringon nousua. Kaikki näyttää sillon paljon mukavammalta. Siinä aseman pihalla heti joku kultahampainen, tukevampi mies viittoo mulle "taxi,taxi!", sovittiin hinnasta ja mentiin sille sen "taksille", kysyin vielä epäilevästi että onko varmasti kyseessä taksi ja osoitin kartasta paikan, jonne pitäisi päästä. Taksimies siihen vaan että daa daa... Ihan hauska matka, keskustelut tätä luokkaa:

taksimies osoittaa autoa ja huudahtaa: "Mercedes, guud guud!!"
minä: AAAA, Mercedes, daa daa!!
taksimies osoittaa jokea: "Angara!! Guud Angara!!"
minä: AAAA, guuud Angara! Daa, daa!!
taksimies osoittaa silmät loistaen Leninin patsasta: "LEEENIN!!"
minä: AAAA, Lenin guud!! Daa, daa!!

Ja tietysti radiossa hoilottaa kunnon venäläinen kansanmusiikki! Ollaan Siperias ny!

Päästyäni alueelle missä hostelli on, en vaan meinannut löytää oikeaa osoitetta. Ravasin samaa katua ristiin rastiin, kunnes kysyin vastaantulevalta mieheltä, tietääkö hän paikkaa. Onnekseni mies puhui vähän englantiakin. Mentiin sitten viereiseen kahvilaan ja Viktoriksi esittäytynyt mies selasi tabletilla jotain karttoja ja osoitteita, antoi hyvät matkavinkit ja saattoi hostellille.En kahdannut sanoa, että olin kulkenut jo vaikka kuinka monta kertaa hostellin oven ohitse... Antoi vielä numeronkin ja tarjoutui näyttämään seuraavana päivänä mulle Baikal-järveä. Kohteliaasti kieltäydyin, kun näin sieluni silmin mun mummon paasamassa, kuinka ei saa mennä vieraiden kyytiin. Ja äiti siinä vierellä myös.


Hostellin omistaa siis mukava 23-vuotias nainen, joka puhuu jonkin verran englantia. Kiva ja siisti hostelli, ei tosin oo mikään ruuhka-aika. Kaikki muut täällä siis venäläisiä. Suihkun (4 päivää junassa, ehdin jo vähän haaveillakin suihkusta) ja päikkäreiden jälkeen lähdin keskustaan vähän palloilemaan.


Luin sellaisesta Siperian matkaopuksesta, että Irkutskia sanotaan Siperian Pariisiksi...

No mutta kappas, paikallinen Eiffelihän se siinä!

Tällaisen kohtalontoverin löysin myös.

Ilta Irkutskissa

En ole aiemmin käyttänyt kaasuhellaa. Nyt olen.
14.11
Seuraana päivänä aikaero teki tepposet ja nukuin puolineljään asti (aikaero +7h). Lähdin reippailemaan kera karttani ja käväisin samalla juna-asemalla ostamassa liput Mongoliaan. Irkutsk-Ulan Bator kustansi n. 100 e.
Löysin myös postikonttorin ja sain viimein lähetettyä jo Moskovasta ostetut kortit. En siis millään löytänyt Moskovasta postia, en millään.
Menin sitten kaupan ja kahvilan kautta hostellille ja juotiin pitkään teetä ja jutskailtiin keittiössä hostellin omistajan ja mun kahden huonetoverin kanssa. Samassa huoneessa majailee siis vanhempi venäläinen parivaljakko, Olga ja Nikolai. Sain hyviä vinkkejä seuraavan päivän Baikal-reissua varten ja oli muutenkin mukava ilta!

No siinä meillä Lenin!



Angara-joki

Samainen joki

Juna-asema





-Laura


1 kommentti:

  1. "Kohteliaasti kieltäydyin, kun näin sieluni silmin mun mummon paasamassa, kuinka ei saa mennä vieraiden kyytiin. Ja äiti siinä vierellä myös." Hyvä Laura! :D

    VastaaPoista