Mulla ei ollut oikeen mitään odotuksia Mongoliaa kohtaan, aattelin viipyä vaan muutaman päivän ja jatkaa matkaa. Muuuuttta mongoliassa olikin niin hauskaa ja paljon tekemistä, että ei oikein ehtinyt tännekään kirjottelemaan. Tosiaan tutustuin yhteen italialaiseen ja kahteen brasialaiseen miekkoseen, joiden kanssa pyörin lähes koko viikon.
Tähän alkuun muutama havainto mongoliasta:
-siis ootteko ikinä kuullut mongolian kieltä? Voi luoja...
-entä valuutta? sitä ei saa mistään muualta, kuin mongoliasta. Ja valuutan nimi on tugrug. Niin, ja kolikoita ei ole ollenkaan.
-Mongoliassa on 3 milj. ihmistä. Ja puolet niistä asuu pääkaupungissa :D Loput jurtissa maaseudulla.
-tupakkaa ei saa ostettua mistään. Tai siis tämän kuulin ystävän tutun kaverilta, joka vietti tunnin pääkadulla yrittäen ostaa tupakka-askia.
-eläimiä joka paikassa; löytyy kamelia, lammasta, heppoja, kotkia... Täällä on kyllä brutaalia olla vegetaristi, kun porkkanaa ja perunaa kasvaa vain harvakseltaan. Eläimiä sen sijaan on paljon enemmän kuin ihmisiä.
-ekstriimiä on käydä mongolian maaseudulla yöllä ulkovessassa, jonka lattia on jäätynyt ja keskellä on iso reikä. Eikä valoja tai taskulamppua.
 |
| Ulan Bator |
 |
| Minu sänky |
 |
| Black Market. Mitä tuolta ei saa, sitä ei tarvitse. Kaikkea kommandopipoista aurinkopaneeleihin. |
 |
| Kuva vahän tärähtänyt, mutta toivottavasti fiilis välittyy! |
Toisen brasilialaisen, Elin, kanssa päätettiin lähteä pienelle retkelle mongolian maaseudulle. Myöhemmin seuraan liittyi myös Italialainen Fausto ja Brasilialainen Leo. Lähdettiin tiistai-aamuna (tai, koska mukana oli espanjalaisen kellon omaavia, niin ei ihan aamulla).
Nähtiin kotkia, ja ainakin meille maksaville turisteille sanottiin, että ne vapautetaan kesäksi. Varmasti.
 |
| Eli ja kotka |
 |
| Ihan vain kotka |
 |
| Lisää kuvateksti |
 |
| Buddhalaisten metkuja |
Vietettiin päivä luonnonpuistossa, jonka nimeä en kyllä millään muista.
 |
 |
| Fausto, meikuli ja Eli |
Ensimmäinen ilta ja yö oltiin mongolialaisen perheen luona, syötiin illalista ja mentiin ratsastamaan auringon laskiessa vuorten taa. Onko vähän lipevää tää mun teksti!
 |
| Kuva by Eli |
 |
| Lounas mongolialaisen perheen luona |
 |
| Ipanat oli aivan mahtavia! |
 |
| Kuva by Eli |
 |
| Kuva by Eli |
 |
| Kuva by Eli |
Pelattiin myös koripalloa. Tuntui jotenkin epärealistiselta pelata näissä maisemissa.
 |
Leikittiin myös perheen lasten kanssa. IHANIA! opettivat meille mongoliaa ja oli ihan superhauskaa!
Yö siis nukuttiin jurtassa, joka oli aamuyöhön asti kuin sauna ja sitten heräät viideltä aamulla huulet sinisinä ja nenä kylmänä.
Seuraavana aamuna 12 tunnin yöunien ja aamupalan jälkeen lähdettiin kazakstanilaisen naisen luokse lounaalle. Ja naisella oli lemmikkikotka!
 |
| Välipalaa kazaktanilasnaisen luona |
Käytiin myös Tsingis Khanin patsaalla. Leo ja Fausto lähti hostellille, mutta mä ja eli jäätiin vielä yhdeksi yöksi. Ajeltiin maaseudulla ja toinen yö oltiin Kazaktanilaisen perheen luona. Perheellä oli kaksi pientä lasta, joiden kanssa toihuttiin. Kesken leikkien isompi, ehkä 3-4 w poika huutaa jotain mongoliaksi ja kaikki mongolialaiset remahtaa nauruun. Mongolialaiset tulkkaisvat huudon: "motherfucker". Siis motherfucker. Poka sanoi meitä motherfuckereiksi. Lisäksi poika yritti tukehduttaa tyynyllä vuoden ikäisen pikkuveljensä. Oltiin tällä välillä elin kanssa kuvaamassa tähtiä ja kuuta, mutta sisältä kuuluvan huudon perusteella tää motherfucker-tyyppi tais saada pienen kurituksen tästä hyvästä...
 |
| Kaljatölkki tipahti ja räjähti. Tässä meillä on hautajaiset. |
Seuraavana aamuna kierreltiin vuorien keskellä ja käytiin kattomassa jotain temppeliä. Sitä tuntee ittensa niin pieneksi kun ajelee keskellä ei mitään ja missään ei näy ketään. Mutta mun mielestä toi tunne on ehkä parasta matkustamisessa!
Loppuaika Ulan Batorissa meni riekkuessa hostellin porukan kanssa. Käytiin mm. sellaisessa privaattikaraokessa, missä meillä oli oma karaokehuone. Täydellinen mulle, eipä tarvitse koko ravintolakansan kuunneella mun sulosointuja. Käytiin myös paikallisessa yökerhossa, mielenkiintoinen kokemus sekin.
Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti