Gold Coast babyyyy

Kamala Masa Myöhänen olen tämän blogini kanssa. Oltiin siis perheen kanssa lomailemassa muutama viikko takaperin Gold Coastilla ja Brisbanessa, oli aika kivaa! Sellainen perheloma, tuli ihan omat lapsuuden kesäreissut mieleen. Gold Coastilla on muutama eri teemapuisto, joissa vietettiin suurin osa lomasta. Ihanaa oli olla ihan lapsi taas. Sillä erotuksella, että pääset ihan kaikkiin hurjiin laitteisiin ja saat ostaa namuja niin paljo ku huvittaa. Ja tietenkin kaikkee muuta oheiskrääsää, mm. supermiesavaimenperän. Käytiin ainaski Sea Worldissa, Dream Worldissa, Movie Worldissa jaa jaa Wet 'n' Wildissa. Noihin saa ostettua sellaisen kausilipun 110 dollarin hintaan, eli kai jotakin 70-80 egee? Sillä passilla saa sitten käydä kaikissa paitsi Dream Worldissa niin paljon ku sielu sietää (ja minun sieluni sietää ainakin hyvin paljon hahahhaa) ja passi on voimassa puoli vuotta tai vuoden. Oltiin just ennen koulujen lomaviikkoa, joten eipä tarvinnu juuri mihinkään jonotella.

Voi tota pientä, joutuu istumaan pitkän tovin autossa kun kaikki vain hulluttelevat.

 

 

 

Oli pingviiniä... @ Sea World

Oli rauskua... Ja minä silitin rauskua!! Oli limainen. @ Sea World

@ Sea World

@ Movie World

@ Movie World

@ Movie World

@ Movie World

@ Movie World

@ Movie World

@ Movie World

@ Sea World

Minä tekohymyineni. Tulee ihan ala-asteen koulukuvat mieleen. @ Dream World

 

Siinä oli huvipuistoilut. Meinas muuten tulla vähän kylmä, kun oli yleensä vain 20-25 astetta lämmintä. Piti ihan farkut ja pitkähihanen pistää välillä päälle. Kyllä yhtenä päivänä kuitenkin Surfers Paradisen biitsille uskaltauduin, vesi oli vain sairaaaan kylmää. Melkein kuin Suomessa. Ja siellä on haikaloja tietysti.

Mmmmmm...

Enkö olekin jo ruskea?!

Ihania valoja!

Ajattelin kehitellä itelleni yhtenä päivänä jotain extempore-hauskaa tekemistä, joten vuokrasin fillarin. City-fygän. Surfers Paradisesta noin 40 kilsan päässä on hieno Tamborin-vuori. Sinne siis. Ilman karttaa. Ilman geepeeässää. Kolmivaihteisella pyörällä. No eihän siinä hyvin käynyt. Eksyin ainakin miljoona kertaa, puolivälin kohdalla olin jo pyöräillyt 5 tuntia putkeen. Niin ja mulla meni yli tunti löytää edes poispääsy kaupungista. Oli vain nieltävä karvaalta maistuva tappio ja fillaroitava takaisin. Olin aivan loppu ja kuitti. Onneksi löysin yhden kuppilan matkan varrelta ja sain tankattua edes vähän energiaa sumpilla ja banaani"leivällä". Vaikka kakku se mun mielestä oli. Parin tunnin päästä olin takaisin pyörävuokraamolla. Eli olin n. 3 tuntia ollut eksyksissä menomatkalla haha. Tuntui niin ihmisrauniolta siinä kävellessäni takaisin hotellille. Teki mieli ryömiä, jalat oli aivan paskana siitä polkemisesta, janotti niin maan pirusti, aurinkorasvan unohtaneena naama, olkapäät sekä etureidet oli tulessa enkä edes nähnyt niitä hienoja vuoria. Kyllä meinas vähän ketuttaa. Mutta toi oli jo niin iso epäonnistumien sattuma, että alko vaan naurattaa. Yksin höröttelin ja alko hävettää niin, että esitin puhuvani puhelimeen. Classic.

Oli kyllä pylly niin puuduksissa ton satulan jälkeen!

 Tiiättekö miten kaikki ottaa hienoja kuvia hienosta elämästään, terveellisistä rahkoista ja sitten vielä plus kaikki fantastiset fitness-selfiet. Mäkin yritin tehdä ihmiset kateellisiksi mun hikisellä sporttikuvalla. Kauheesti yritin pistää parasta hymyäni, mutta oli vähän hymy tiukassa näköjään. Vielä epäonnistuneempi tekohymy ku mitä tuolla ylemmissä kuvissa.

Mun lunttilapu, joka lahosi ollessaan mun hikisen paidan sisällä. 4 sivullista teiden nimiä voittaa kartat mennen tullen. Varsinkin kun osaa teistä ei ollut olemassakaan.

Seuraavana päivänä lähettiin ajamaan Brisbaneen ja matkalla hostporukat kertoi, että niillä on mulle yllätys. Ne ajo Mount Tamborinen kautta!! Kai niitä kävi minuu vähän sääliksi. Vieläkin pilkkaavat minua tosin ton harmillisen pyöräretken johdosta.

Sitten kun jään eläkkeelle, muutan tuhon taloon. Joka aamu kun herään, edessäni on vuoret ja kuppi kuumaa kahvia, Juhlamokkaa.

Selllainen reissu oli. Perheen isä on viikonlopun kalassa ja äiti sekä lapset lähti kans viikonlopuks pois. Vilkutin niille äsken heipat, hain suoraan pakkasesta jätskin ja nyt leffa pyörimään! Aaah like a boss! Illalla pitäis ehkä vielä raahautua kylille Adrianan ja Ashleyn kanssa, let see let seee.

Larppana

Oma maa mansikka

Voi ei, en kestä.. Yksi päivä mietin mitä laulaisin beibille unilauluksi. Jostakin syystä eksyin kuuntelemaan juutubesta ensin maamme-laulua, jonka jälkeen iski sellainen tosi isänmaallinen olo, joten jatkoin samalla linjalla hyvän tovin. Ja herkistyin ihan kamalasti kuullessani piisin "sininen ja valkoinen". Se on aina ollut mun ihan lemppari. Mutta nyt kun on ollut jonkin aikaa niin kaukana kotoa, niin sai ihan uuden levelin koko kipale. Oli niin koskettava, että piti ihan itkutkin tirauttaa. Voi luoja.

Kunnes... Löysin ehkä parhaimman musiikillisen löydön miesmuistiin! Voi pojat! Tättärääää: SINIRSITILOPPUMME!!! HAHAHAAA räjähdin nauruun jo pelkästään tosta nimestä

Voi Juice, minä sinua rakastan! <3
Ps. tehtiin yläasteella näytelmä Juicen muistolle, minä esitin Tellervoa, jolla oli isot pullonpohjalasit.

Tälläisenä hyvänä aasinsiltana Juicesta vähän kotifiiliksiin. Oon uhonnut niin kauan kuin muistan, että joskus lähden Suomesta pois. Potkaisen tomut kengistäni. Mun lempparibiisikin oli pienenä sen punatukkasen naisen menolippu. Ja joskus lapsena unelmoin, että sidon liinan pussukaksi kepin päähän ja karkaan Helsinkiin. Helsinki tuntui sillon niin isolta ja ihmeelliseltä. Ja oikeastaan tuntuu vieläkin, jatkuvasti aina eksyin. Tai menin vääriin busseihin. Haha, aluksi en tajunnut, että samannumeroiset bussit saattaa mennä eri suuntiin. Eli näin usein ekalla vastaan tulevalla bussipysäkillä oikean bussin numeron ja jäin tyytyväsenä odottamaan bussia tulevaksi. Sitten löysin itseni ihan väärältä puolelta Helsinkiä ja mietin missä meni vikaan. Hyvinkäällä kun on tasan kuusi bussilinjaa, jotka tekee vain rinkuloita.

Oon jollain tapaa aina vähän inhonnut Suomea. Kulttuurissa kiukuttaa ne perusjutut: hiljaiset ja sulkeutuneet ihmiset, yksilökeskeisyys, tiukat säännöt, suorittamisen maku, kiire... Ja sitten oma lukunsa on kylmät ja pimeät talvet, jolloin ihmisistä tulee entistä hiljaisempia ja sulkeutuneempia. Elämän kaikki hienot ja pienet ihanat jutut jää niin usein huomaamatta. Kunnes yksi päivä asioita pohtiessani oivalsin, että oikeastaan noi jututhan on vaan sellaisia mielen tepposia. Eihän mun tarvii olla kiireinen ja umpimielinen, muut huomiotta jättävä ja yksin pärjäävä suorittaja. Aina oon kamalasti valittanut, kuinka Suomi on ihan tyhmä, mutta minähän se ihan tyhmä olen ollut. Oon yrittänyt kauheasti sopeutua ja olla sellainen kunnon kansalainen. Säästää omaa asuntoa varten, miettiä mihin korkeakouluun hakisin ja muutenkin miettiä elämää silleen järkevästi. Kun oisin koko ajan voinut olla tällainen vapaa sielu, joka tekee sitä mikä tuntuu hyvältä. Olla se ärsyttävä moikkailija, joka moikauttelee naapureita vaikkei ne moikauttele ikinä takaisin. Olla harjaamatta hiuksia, jos siltä tuntuu. Luopua telkkarista. Aloittaa pianotunnit. Mennä lappiin vaeltamaan. Raivata aikaa kaikille siisteille jutuille.

Ja toinen juttu, mitä kaipasin aina Suomessa ollessani, oli seikkailut. Oikein jännittävät seikkailut. Kunnes nyt sen ehkä ymmärrän, että taitavin seikkailija löytää seikkailut mistä vaan. Vaikka töistä. Tai mummolasta. Tai tavallisesta arjesta. Näitä olen pohtinut, koska tiedän ettei mun ole mahdollista asua koko elämääni pois Suomesta. Silloin täytyy muuttaa elämää siellä rapakon toisella puolen, jotta olisin tyytyväisempi enkä haikailisi aina pois.

Täällä on niin ihanan rento ilmapiiri. Ihmiset juttelee ja tervehtii ja hymyilee. Ja ovat kamalan avuliaita. Mun hostmama on huomannut, kuinka vaikeaa mun on pyytää palveluksia tai apua, joka on sen mielestä aika huvittavaa. Oon tavannut jonkin verran tän perheen sukulaisia, jotka asuu ympäri Ausseja ja kaikki on tarjoutunut majoittamaan mua jos satun niiden kulmille. Sitten mukavaa on myös sellainen yhteisöllisyys. Joka perjantai lapsien koululla on kokoontuminen, jossa tanssitaan, lauletaan, jaetaan diplomeja lapsille, jotka on tehnyt jotain hyvin... Niin ja alussa  lauletaan aina Australian kansallislaulun omituinen didgeridoo-versio. Siellä on aina mukava tunnelma. Koululla vanhemmat auttaa kaikessa pienessä, mm. teroittaa kyniä ja kuorii hedelmiä.

On mulla joitakin asioita ikäväkin Suomessa. Perhettä ja ystäviä nyt kaikista eniten. Koti on aina siellä, missä te ootte! Ja sitä, että pääsääntöisesti ihmiset on rehellisiä ja esim. virkavaltaan voi (useimmiten) luottaa. Inhottavaa jossain maissa, kun saa aina epäillä ihmisten tarkoitusperiä ja vilpittömyyttä. Oooh ja god bless you länsimäinen  terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut. Tästä lähtien jonotan päivystyksessä ihan mielelläni ja mukisematta vaikka sen pari tuntia. Ja vaihtuvia vuodenaikoja! Etenkin täällä Darwinissa ollessani usein mietin, että en mistään hinnasta asuisi täällä koko elämääni. Koko ajan 30-40 selssiusta ja ei se lämpö vielä yksinään, MUTTA TÄÄ KOSTEUS!!! Ja tätä on ympäri vuoden. Toki on sadekausi ja sitten kuivakausi, mutta silti. Koko ajan vain kuumaa.(En siltikään vielä pidä pitkästä talvesta).

 Haha, löysin arkistojen kätköistä muutaman ikävä-kuvan. Eli näitä nyt ainakin on iksu:

Kesän ensimmäiset piknikit. Joiden lomassa kudotaan jo uusia villapöksyjä talvea varten.

Ja tietysti joulupukkia on ikävä.

Minulla maailman parhaat ystävykset! Vanha kunnon puliakkakin siinä muikistelee.

Oi tytöntylleröt on kamala ikävä!!

Ja ekat teepaitakelit ne vasta onkin parhautta!

Ja se ihana kahvimökki Töölönlahdella!

Mökkeilyäkin on ikävä ja tietenkin sikakylmää vettä!

Kreisejä illanistujaisia ja karaokelallattelua. Oikeastaan karaokea ei ole ikävä.

Retkeilyä! Ja suomalaista sumppia!!

No mun velipoikia tietysti ikävöin. Vaikka ne välillä minut ihan hulluksi ajavat.

Ja joulua suomessa ei vaan voita mikään. Hahaha, alko naurattamaan toi Pete, voiko olla hilpeempää joulumieltä.

Luistelu on myös mukavaa. Ja hiihtäminen. JA PULKKAMÄET!

Ystäviä, jotka tykkää siivota sun lukaalia.

Ja edelleen mökkeilyä ja pötkettelyä pitkään makuupusseissa korttia pelaten.

Suomen kesä best!

Äispää ja Sylviä ikävä, ja kävelylenkkejä niitten kaa! Tota lunta ja loskaa ei kyllä niinkään..

Ja minun parhainta kummipoikaa ja sen dädii ja mamii on kans ikävä. Ja Sylvi se siinä taas pröystäilee.

Kesäjuhlat!

 

 

 

 

Kartsa oot ihana!

hAHAHA, Tiian kanssa seinäkiipeilyä ja tanssia ja kahviövereitä

Sokerina pohjalla HYVINKÄÄN AURINKÖKANSI!!

Mun piti vain laittaa toi hulvaton kipale, mutta lähtikin näemmä vähän rönsyilemään. Ja nyt tuleekin jo kiire, minut tullaan kohta noukkimaan ja lähetään muutaman kaverin kanssa viettämään päivää sinne Litchfieldin luonnonpuistoon. Adios amigos!

Laura

SUOMALAISTA PIIRAKKAA

Taas sen sanon, mutta en ymmärrä mihin aika katoaa. Oon nyt vähän kipeänä ja pää lyö ihan tyhjää. Mulla oli vielä pari tuntia sitten joku tosi siisti suunnitelma, mitä aion blogiin kirjotella. Tais olla jotain fiksuakin, ainakin mulla jäi sellanen fiilis. En nyt vain  millään muista, mutta ei sen niin väliä.

Kirjotan vaikka siitä, kuinka mä oon vihdoin löytäny mun ihmiset. Tutustuin tosiaan sveitsiläiseen Adrianaan ja englantilaiseen Ashleyyn. Ja mikä kolmikko! Täydellinen suorastaan. Just ennen ku tapasin Adrianan, kerroin mun host-mamalle kuinka kyllästynyt mä oon tutustumaan kokoajan uusiin ihmisiin. Joka kerta pitää aluksi käydä samat keskustelut ja nähdä se tutustumisen vaiva. Ja reissatessa yleensä pitää vielä sanoa heipat juuri kun ollaan saavutettu sellainen hyvä ystävyyden taso. Mutta Adrianan kanssa mätsäs heti ja parin päivän päästä koplaan liittyi Adrianan naapurissa asuva Ashley. Joten niitten kanssa oon nyt viimeset viikot aika tiiviisti ollu.


Yksi viikonloppu haluttiin sitten krapuloida nukkua pitkään ilman äänekkäitä lapsia, joten otettiin hostellihuone keskustasta. Vietettiin kunnon mimmien viikonloppu ja tavattiin hostellilla sitten virolainen Marilis, joka sopi meijän posseen ku etusormi nenään!

Noniin, koitan tässä nyt tiivistää viime viikkojen tapahtumia. Ärsyttää muuten ihan sikana, kun kone on täynnä kaikkea ja mikään ei ole järjestyksessä. Mutta toisaalta syön juuri maailman parhaimpia ja mehevimpiä kuivattuja aprikooseja Gold Coastilla niin eipä pienet epäkohdat elämässä haittaa.

Minä olen tuo kummitus. Musta kummitus.

Hahaa, leipaisin karjalanpiirakoita. Meinasi vähän tulla kaaos. Ja perheen äityli tuli kotiin pahimman katastrofin hetkellä, mukanaan vieraita. Oli mummua ja tätiä. Voi pojat kun nolotti, kaikki paikat ihan riisipuurossa, lapset päällystetty jauhoilla, vähän sellasta palaneen käryä ilmoilla... Mutta hyvin onnistu piirakat vaikka pitikin aineitten kanssa vähän tehdä kompromisseja. Niin ja tää perheen 6.v poika ihan riemastui leipomisesta ja suomalaisista piirakoista. Juoksi sitten ovesta ulos ja huusi pihalla kovaan ääneen: "WHO WANTS SOME FINNISH PIES?! YOU CAN BUY FINNISH PIES HERE!! 1 FINNISH PIE FOR 1 $" Että suomalaista piirakkaa dollarilla!! Ei ole ainakaan hinnalla pilattu hei.

Tässä on ennen-kuva. Jälkeen-kuvaa ei sattuneesta syystä ole.

Zuiida duida, osaax sä uida, pysyx sä pinnalla, napa kiven päällä!

Romanttinen auringonlasku Adrianan kanssa.

Laivastomiehiä pongailemassa

Adriana ja Baptiste

Daaarwiiin city 

Meillä oli vähän grillipileet. Ja minä olin tosi nälkäinen ja niin oli Adrianakin. Haluttiin siis vain nopeasti grillata ja pojilla oli jotain kiireistä muka just. Adriana ei ollut käyttänyt grilliä, mutta koska juuri olin tehnyt onnistuneet karjalanpiirakatki ja kaikkee niin otin sitten vastuulleni tän grillausurakan. Kaasut vaan täpölle, lihakset krilliin, luukku kiinni ja sisälle vartomaan. No eihän siinä hyvin käynyt.

Söin silti. KARSINOGEEENIT ON MUN LEMPPARIA!!

Maalattiin lapsille talo. Sellainen pahvilaatikko.

 

Yksi päivä tultiin uimasta ja parkkeerasin auton pihaan. Poitsu selitti mulle jostain uudesta palapelipelistä, minkä se on keksiny. Olin vähän kiireinen siinä parkkeeratessani, että nyökyttelin vain ja olin että "juu, kuulostaa hyvältä. Mmm. Niin." Päästin isot lapset sisään ja menin hakemaan pikkusta ja meijän kamoja autosta. Selvisi tämän pelin karu luonne. Sen nimikin oli jo Puzzle Mix niin olisihan se pitänyt arvata. Sekoitetaan kaikki talosta löytyneet palapelit yhteen. Voih. Koko iltapäivä meni siis palapelejä ratkoessa.

Adriana ja Ashley

Koitan vähän tsempata tän kirjotustahdin kanssa!

Ainiin ja kirjotin tän aikapäiviä sitten niin en ole enää Gold Coastilla :(

-Larenzo