Lähdön hetket käsillä

Mentiin torstaina sinne kalamarkkinoille skootterilla thaityyliin, eli kolme yhen mopedin kyydissä ja kellään ei kypäriä. Fabio ajoi ja italialaiseen tyyliin pälpätteli koko matkan mulle ja Paolalle sinne taakse. Hyvin kuitenkin meni ja vielä henki pihisee! Kierreltiin  jonkin aikaa torilla ja napattiin mukaan katkarapuja, niitä pieniä mustekaloja ja jotain vaaleanpunaisia kaloja. Fabio kävi heittämässä kalat resortille, jonka jälkeen minä, Fabio, Paola, Marie ja italiailanen Philip meijän resorilta mentiin yhteen italialaiseen ravintolaan. Otettiin hiukopalaksi jotain italialaista pizzan tyylistä ja nyt voin varmaksi sanoa, että Italian reissu odottaa kyllä keväällä! Haha, tää alkaa olla enemmänki joku ruokablogi.. Mut hei, ruoka ON hyvää! No joo, mentiin vielä varaamaan mulle paikka perjantaiselle saaritripille, jonne Paola ja Fabio mut kutsui. Sitten taas kansainvälisellä thai-italialaistyyliillä resortille, jossa relaksoiduttiin ja istuskeltiin rannalla kera muutamien.. Ensin puhuttiin vaan Fabion ja Paolan kanssa, että mennään ostamaan kalaa ja grillataan täällä. Myöhemmin myös Marie tuli mukaan, sitten pyydettiin Raytäkin ja kun törmättiin tähän toiseen italiaiseen parivaljakkoon, joukko kasvoi taas kahdella. Mutta oli sitäkin hauskempaa, istuttiin pitkään syömässä, kuunneltiin hyvää musiikkia ja puhuttiin kielillä. Italialaisten mielestä oli kovin hauskaa, kun harjoittelin orastavia italian kielen taitojani. BELISSSIMO! Ruoka oli erihyvää, vaikka kalat eivät kuulemma soveltunut oikein grillaamiseen (resortin naisen mukaan), mutta tähän mulla ei ollut osaa eikä arpaa! Nimittäin kalatorilla seurasin vaan muita ja nyökyttelin tietäväisenä, mutta jätin kalojen valkkaamisen kuitenkin muille. Joka tapauksessa ilta oli erittäin onnistunut ja oikeesti surettaa paljon jättää nää kaikki ihanat ihmiset tänne. Voin vaan toivoa, että pidetään yhteyttä ja ehkä joskus vielä tavataan.

  
Seuraavana aamuna oli herätys klo 07.00, joka oli varmaan aikasin täällä tähän mennessä. Matkattiin speedboatilla ja koska edellinen ilta vähän venyi ja mulla saattoi olla ihan pienen pienet olot aamulla, vaati aalloissa pomppiminen vähän syvään hengittelyä.. Suoriuduin kuitenkin urheasti päivästä, johon sisältyi snorklaamista, satoja askelmia rappusissa näköalapaikoille, viidakkoa, apinoita, uimista ja kippaskappas syömistä! Tultiin takas resortille neljän paikkeilla ja viimeisillä voimillani, jalkani maitohapoilla laahustin riippukeinuuni. Täällä pitäisi olla nyt sadekausi, ja vasta eilen näin ensimmäiset pisarat. Taivaskin itkee, kun mun pitää lähteä täältä! Lähdettiin illalla vielä syömään ja olin niin väsynyt, ettei naurulle näkynyt loppua. Mut tuntevat tietää, mitä tarkoitan :D Vaihdettiin loppujenkin kanssa sähköpostiosoitteet. Fabio ja Paola on kans viikonlopun Bangkokissa, joten voi olla, että törmätään vielä siellä.

 Tänään on nukkunut pitkään ja pakkaillut. Nyt istuskelen resortilla ja ootan bussia, jonka pitäis lähteä neljältä satamaan, satamasta meen paatilla mantereelle, josta lähtee yöbussi Bangkokiin. Bangkokissa oon yhden yön ja lähen aamujunalla sinne Pak Chongiin. Viidakko siis kutsuu ja rinkkaan on jo pakattu viidakkoveitsi, lannevaate ja rambopanta!

Ps. siellä on kuulemma varsinkin sadekaudella PALJON iilimatoja, jotka oikein vaanii polkujen varrella uhrejaan. Tämä on jopa minulle uusi tilanne, joten pitää miettiä tarkoin sopiva stragedia..
 
Rambolaura kuittaa ja palailee, ellei viidakko vie mukanaan.

@ Koh Phangan

Maanantaina vaan palloilin ympäriinsä, olin rannalla ja illalla syömässä. Jäin syöminkien jälkeen vielä istumaan japanilaisen pariskunnan kanssa. Tutustuminen meni about näin: "where are you come from?" "from Finland" "AAAA The Moomies!!"..

 Rannalla loikoilu sai riittää, joten menin seuraavana päivänä snorklausreissulle ympäri saarta. Ekalla spotilla roikuin varmaan ensimmäiset kymmenen minuuttia panikoiden sellaisissa köysissä, kun en osannu hengittää sen putkilon kautta ja oli niin paljo pelottavia kaloja.. Pienen harjoittelun, meriveden nielemisen ja rohkaistumisen jälkeen lähdin pidemmälle snorklailemaan ja WAU. Käytiin varmaan viidessä eri paikassa ja vaikka iso osa koralleista oli valitettavalsti kuollutta, veden alla näkyi kuitenkin paljon kaloja ja koralleja. Innostuin niin paljon, että aattein tulla joskus samalle saarelle suorittamaan sukelluskurssin. Tutustuin reissulla paljon uusiin ihmisiin ja päivä oli muutenkin great succes!

Vielä kovin valkoinen...

 Ilta menikin kierrellessä paikkoja. Seuraavana aamuna heräsin polttavaan kipuun selässä ja takapuolessa, aurinkorasva tais edellisenä päivänä vähän unohtua.. Empä tullut ajatelleeksi, että kun koko päivän kun ui vedessä, selkä aurinkoon päin niin eihän siitä kauniille skandinaaviiselle iholleni ainakaan rusketusta synny. Nyt pystyn kuitenkin jo istumaan ilman kummempia kipuja takapuolessa ja värikin muistuttaa jo enemmän rusketusta.

Lähdin siis keskiviikko-aamuna seuraavalle saarelle, Koh Phanganille. Löysin mukavan  resortin vähän matkan päästä satamasta. Oma bungalow terassilla ja riippukeinulla, merenranta muutaman metrin päässä, kävelymatka (2-3 km) kaupunkiin ja torille sekä rannalla on ihana pieni Chocolat bar ja pieni ravintola. Resortti on thaimaalaisen perheen omistama, ja erimukavia ihmisiä sekä tää perhe että muut resortin asukkaat. Bungalowi maksaa yöltä 300 bahtia, eli n. 7,5 euroa, ei hullumpaa. Muutenkin rakastuin heti saareen niin, että taidan viettää pidemmänkin ajan täällä.

Keskiviikko meni uidessa (paita päällä sattuneesta syystä) ja kävellessä lähistöllä. Täällä muuten kannattaa hymyillä, itse kuljen koko ajan typerän näköisenä suunpielet korvissa ja kyllä kannattaa. Kävelylenkilläni takaisin resortille, mies pienen lapsensa kanssa kulki hiljaa mopedilla vierellä pysähtyen aina välillä poimimaan jotain kasveja. Taas kerran pistin parhaimman hymyni peliin ja mies alkoi elehtimään minua kyytiin. Kerroin, ettei ole pitkä matka ja ei tarvitse kyytiä, mutta mies pysäytti ja oli vaan että "free, free. Where?" Annoin pienen väittelyn jälkeen miehen heittää minut resortille. Kiva, että on näin mukavia ihmisiä! Tosta hymyilystä vielä, jotkut on kuulemma selvinnyt Thaimaassa sakoistakin hymyilemällä ja naureskelemalla! Illalla istuskelin ravintolassa ja kattelin auringonlaskua. 

 Torstaina tein.. en siis mitään :D Kävin uimassa ja lööbailin riippukeinussa lukemassa kirjaa. Päivän suurin ongelma oli, miten maata riippukeinussa ilman, että palaneeseen selkään sattuu. Ekoina päivinä tuntu vähän orvolta olla yksin, mutta alun jälkeen mä niin nautin siitä kun ei oo mitään aikatauluja ja saa vaan olla ja mennä miten haluaa. Seuraa saa sit aina kun siltä tuntuu. 

 Tänään eli perjantaina heräsin aamulla lenkille ja kävin samalla kaupassa ja tsekkaamassa paikalliset muay thai-salit. Uinnin ja syömisen jälkeen menin taas lukemaan kirjaa omaan riippukeinuun, kun ranskalainen, ehkä 50 v nainen tuli juttelemaan. Tää Marie opettaa joogaa Pariisissa ja opettaa täälläkin aina aamuisin tossa rannan lähellä ilmaseks. Marie pyys mua seuraavalle joogatunnille ja lupasin meneväni. Lähdettiin illalla vielä Marien kanssa torille syömään ja tapaamaan Marien thaimaalaista ystävää. 

Jostain syystä tää kuva naurattaa ihan hirveästi :D

 Torilla söin ehkä maailman parasta ruokaa ja kookospannukakkuja. Nyt ei lasketa kaloreita!


-Laura