@ Koh Phangan

Maanantaina vaan palloilin ympäriinsä, olin rannalla ja illalla syömässä. Jäin syöminkien jälkeen vielä istumaan japanilaisen pariskunnan kanssa. Tutustuminen meni about näin: "where are you come from?" "from Finland" "AAAA The Moomies!!"..

 Rannalla loikoilu sai riittää, joten menin seuraavana päivänä snorklausreissulle ympäri saarta. Ekalla spotilla roikuin varmaan ensimmäiset kymmenen minuuttia panikoiden sellaisissa köysissä, kun en osannu hengittää sen putkilon kautta ja oli niin paljo pelottavia kaloja.. Pienen harjoittelun, meriveden nielemisen ja rohkaistumisen jälkeen lähdin pidemmälle snorklailemaan ja WAU. Käytiin varmaan viidessä eri paikassa ja vaikka iso osa koralleista oli valitettavalsti kuollutta, veden alla näkyi kuitenkin paljon kaloja ja koralleja. Innostuin niin paljon, että aattein tulla joskus samalle saarelle suorittamaan sukelluskurssin. Tutustuin reissulla paljon uusiin ihmisiin ja päivä oli muutenkin great succes!

Vielä kovin valkoinen...

 Ilta menikin kierrellessä paikkoja. Seuraavana aamuna heräsin polttavaan kipuun selässä ja takapuolessa, aurinkorasva tais edellisenä päivänä vähän unohtua.. Empä tullut ajatelleeksi, että kun koko päivän kun ui vedessä, selkä aurinkoon päin niin eihän siitä kauniille skandinaaviiselle iholleni ainakaan rusketusta synny. Nyt pystyn kuitenkin jo istumaan ilman kummempia kipuja takapuolessa ja värikin muistuttaa jo enemmän rusketusta.

Lähdin siis keskiviikko-aamuna seuraavalle saarelle, Koh Phanganille. Löysin mukavan  resortin vähän matkan päästä satamasta. Oma bungalow terassilla ja riippukeinulla, merenranta muutaman metrin päässä, kävelymatka (2-3 km) kaupunkiin ja torille sekä rannalla on ihana pieni Chocolat bar ja pieni ravintola. Resortti on thaimaalaisen perheen omistama, ja erimukavia ihmisiä sekä tää perhe että muut resortin asukkaat. Bungalowi maksaa yöltä 300 bahtia, eli n. 7,5 euroa, ei hullumpaa. Muutenkin rakastuin heti saareen niin, että taidan viettää pidemmänkin ajan täällä.

Keskiviikko meni uidessa (paita päällä sattuneesta syystä) ja kävellessä lähistöllä. Täällä muuten kannattaa hymyillä, itse kuljen koko ajan typerän näköisenä suunpielet korvissa ja kyllä kannattaa. Kävelylenkilläni takaisin resortille, mies pienen lapsensa kanssa kulki hiljaa mopedilla vierellä pysähtyen aina välillä poimimaan jotain kasveja. Taas kerran pistin parhaimman hymyni peliin ja mies alkoi elehtimään minua kyytiin. Kerroin, ettei ole pitkä matka ja ei tarvitse kyytiä, mutta mies pysäytti ja oli vaan että "free, free. Where?" Annoin pienen väittelyn jälkeen miehen heittää minut resortille. Kiva, että on näin mukavia ihmisiä! Tosta hymyilystä vielä, jotkut on kuulemma selvinnyt Thaimaassa sakoistakin hymyilemällä ja naureskelemalla! Illalla istuskelin ravintolassa ja kattelin auringonlaskua. 

 Torstaina tein.. en siis mitään :D Kävin uimassa ja lööbailin riippukeinussa lukemassa kirjaa. Päivän suurin ongelma oli, miten maata riippukeinussa ilman, että palaneeseen selkään sattuu. Ekoina päivinä tuntu vähän orvolta olla yksin, mutta alun jälkeen mä niin nautin siitä kun ei oo mitään aikatauluja ja saa vaan olla ja mennä miten haluaa. Seuraa saa sit aina kun siltä tuntuu. 

 Tänään eli perjantaina heräsin aamulla lenkille ja kävin samalla kaupassa ja tsekkaamassa paikalliset muay thai-salit. Uinnin ja syömisen jälkeen menin taas lukemaan kirjaa omaan riippukeinuun, kun ranskalainen, ehkä 50 v nainen tuli juttelemaan. Tää Marie opettaa joogaa Pariisissa ja opettaa täälläkin aina aamuisin tossa rannan lähellä ilmaseks. Marie pyys mua seuraavalle joogatunnille ja lupasin meneväni. Lähdettiin illalla vielä Marien kanssa torille syömään ja tapaamaan Marien thaimaalaista ystävää. 

Jostain syystä tää kuva naurattaa ihan hirveästi :D

 Torilla söin ehkä maailman parasta ruokaa ja kookospannukakkuja. Nyt ei lasketa kaloreita!


-Laura