@ Koh Phangan

Maanantaina vaan palloilin ympäriinsä, olin rannalla ja illalla syömässä. Jäin syöminkien jälkeen vielä istumaan japanilaisen pariskunnan kanssa. Tutustuminen meni about näin: "where are you come from?" "from Finland" "AAAA The Moomies!!"..

 Rannalla loikoilu sai riittää, joten menin seuraavana päivänä snorklausreissulle ympäri saarta. Ekalla spotilla roikuin varmaan ensimmäiset kymmenen minuuttia panikoiden sellaisissa köysissä, kun en osannu hengittää sen putkilon kautta ja oli niin paljo pelottavia kaloja.. Pienen harjoittelun, meriveden nielemisen ja rohkaistumisen jälkeen lähdin pidemmälle snorklailemaan ja WAU. Käytiin varmaan viidessä eri paikassa ja vaikka iso osa koralleista oli valitettavalsti kuollutta, veden alla näkyi kuitenkin paljon kaloja ja koralleja. Innostuin niin paljon, että aattein tulla joskus samalle saarelle suorittamaan sukelluskurssin. Tutustuin reissulla paljon uusiin ihmisiin ja päivä oli muutenkin great succes!

Vielä kovin valkoinen...

 Ilta menikin kierrellessä paikkoja. Seuraavana aamuna heräsin polttavaan kipuun selässä ja takapuolessa, aurinkorasva tais edellisenä päivänä vähän unohtua.. Empä tullut ajatelleeksi, että kun koko päivän kun ui vedessä, selkä aurinkoon päin niin eihän siitä kauniille skandinaaviiselle iholleni ainakaan rusketusta synny. Nyt pystyn kuitenkin jo istumaan ilman kummempia kipuja takapuolessa ja värikin muistuttaa jo enemmän rusketusta.

Lähdin siis keskiviikko-aamuna seuraavalle saarelle, Koh Phanganille. Löysin mukavan  resortin vähän matkan päästä satamasta. Oma bungalow terassilla ja riippukeinulla, merenranta muutaman metrin päässä, kävelymatka (2-3 km) kaupunkiin ja torille sekä rannalla on ihana pieni Chocolat bar ja pieni ravintola. Resortti on thaimaalaisen perheen omistama, ja erimukavia ihmisiä sekä tää perhe että muut resortin asukkaat. Bungalowi maksaa yöltä 300 bahtia, eli n. 7,5 euroa, ei hullumpaa. Muutenkin rakastuin heti saareen niin, että taidan viettää pidemmänkin ajan täällä.

Keskiviikko meni uidessa (paita päällä sattuneesta syystä) ja kävellessä lähistöllä. Täällä muuten kannattaa hymyillä, itse kuljen koko ajan typerän näköisenä suunpielet korvissa ja kyllä kannattaa. Kävelylenkilläni takaisin resortille, mies pienen lapsensa kanssa kulki hiljaa mopedilla vierellä pysähtyen aina välillä poimimaan jotain kasveja. Taas kerran pistin parhaimman hymyni peliin ja mies alkoi elehtimään minua kyytiin. Kerroin, ettei ole pitkä matka ja ei tarvitse kyytiä, mutta mies pysäytti ja oli vaan että "free, free. Where?" Annoin pienen väittelyn jälkeen miehen heittää minut resortille. Kiva, että on näin mukavia ihmisiä! Tosta hymyilystä vielä, jotkut on kuulemma selvinnyt Thaimaassa sakoistakin hymyilemällä ja naureskelemalla! Illalla istuskelin ravintolassa ja kattelin auringonlaskua. 

 Torstaina tein.. en siis mitään :D Kävin uimassa ja lööbailin riippukeinussa lukemassa kirjaa. Päivän suurin ongelma oli, miten maata riippukeinussa ilman, että palaneeseen selkään sattuu. Ekoina päivinä tuntu vähän orvolta olla yksin, mutta alun jälkeen mä niin nautin siitä kun ei oo mitään aikatauluja ja saa vaan olla ja mennä miten haluaa. Seuraa saa sit aina kun siltä tuntuu. 

 Tänään eli perjantaina heräsin aamulla lenkille ja kävin samalla kaupassa ja tsekkaamassa paikalliset muay thai-salit. Uinnin ja syömisen jälkeen menin taas lukemaan kirjaa omaan riippukeinuun, kun ranskalainen, ehkä 50 v nainen tuli juttelemaan. Tää Marie opettaa joogaa Pariisissa ja opettaa täälläkin aina aamuisin tossa rannan lähellä ilmaseks. Marie pyys mua seuraavalle joogatunnille ja lupasin meneväni. Lähdettiin illalla vielä Marien kanssa torille syömään ja tapaamaan Marien thaimaalaista ystävää. 

Jostain syystä tää kuva naurattaa ihan hirveästi :D

 Torilla söin ehkä maailman parasta ruokaa ja kookospannukakkuja. Nyt ei lasketa kaloreita!


-Laura

@ Koh Tao

No nyt on rennommat maisemat! Ihanaa  olla täällä ton Bangkokin jälkeen. Varsinkin toinen ilta Bangkokissa oli ihan hirvee. Kirjauduin pois hotellilta joskus viiden-kuuden maissa ja jäin rinkkani kanssa pyörimään samaiselle kadulle. En ollut pystynyt syömään oikeen mitään ja juominenki vähän unohtui... Olin valvonu koko edellisen yön ja sitä edellisen olin lentokoneessa nukkunu huonosti muutaman tunnin. Jäin sit jossain vaiheessa istuskelemaan siihen paikkaan, josta piti olla nouto 20.00. Kello tuli kaheksan, ketään ei näy, 20.15 ei vieläkään, 20.30 ei vieläkään.. Sit vihdoin pieni thaimaalainen mies tuli ja viitto mua seuraamaan sitä. Siinä mä sitte seurasin sitä vikkelää miestä pitkin alueen katuja ja tultiin jollekin toimistolle. Mies livahti Bangkokin pimeyteen. Menin toimistolta hakemaan lipun ja jäin toimiston ulkopuolelle seisomaan. Vieressä seisova thainainen osoitti viereistä katua ja oletin, että bussi varmaan lähtee sieltä. Mikä helpotus, ku näin bussit vähän matkan päässä! Muttaa liian aikaisin huokasin.. Olin viemässä rinkkaa bussin tavaraosaan, kun siinä oleva mies elehtien selitti, että mene seuraavaan bussiin. Seuraavalla bussilla elehdittiin, että mene edelliseen bussiin. Löin siis hanskat tiskiin, enkä menny minnekkään vaan jäin nököttämään kadun reunalle. Ja niinhän ne asiat taas järjesty, n 20 min päästä tuli uus bussi, johon jopa mut ja mun rinkka huolittiin kyytiin. Sen hirveän hotellin ja muutenkin Bangkokin, syömättömyyden, janon, rinkka ja reppu selässä hikisenä vaeltelun ja väsymyksen jälkeen oli niin voittajafiilis istua ilmastoidun bussin perälle (jossa ei istunu mun lisäks muita), kaivaa omenat ja vesipullo repusta, laittaa penkki makuuasentoon ja napit korville. Siinä sitte kuuntelin hyvää musiikkia ja kattelin yötaivasta. Jossain vaiheessa sain pari tuntia  nukuttuakin.

 Bussi saapui kaupunkiin, jonka nimeä en nyt muista, joskus viideltä aamulla. Jäin rannalle juomaan kylmää cokista ja kattelemaan auringonnousua. Vitsi mikä fiilis! N. kaheksalta lähti paatti kohti Koh Taoa. Perillä paatti oli kymmenen pintaan. Otin ekan huoneen mikä vastaan tuli, tää on jo paljon parempi :D Jätin kamat, otin suihkun (mmmm) ja lähin yhelle biitsille. 

 

 Seuraavana päivänä lähin aamupalan jälkeen kävelee ja kattelee paikkoja.

 Jossain välissä tuli vastaan seuraava näky:

Jäin sit tolle pikkurannalle lööbailee muutamaks tunniks ja tapasin Johnin, englantilaisen, ehkä viiskymppisen musiikinopettajan. Juteltiin pari tuntia ja kun olin lähössä, se pyys mua viel syömään sen ja parin ranskalaisen kanssa illalla. Haha, muut nuoret bilettää ja käy fullmoonparteyssa ja mä kahvittelen ja hengailen eläkeläisten kanssa :D Menin sit illalla Johnin, Ericin ja Charloten kanssa syömään ja yhille. Ranskalaiset oli vähän nuorempia jo, ehkä kolmekymppisiä.

Lähen huomenna heti aamusta snorklailee koko päiväksi ympäri saarta, ei malta oottaa!

-Laura

Maiseman vaihdos

Löysin kivan ruokapaikan, jossa wifi. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla!

No niinhän se mun yksi ja ainoakin suunnitelma (Bangkok - Khao Yai) muuttui ja lähdenkin tänään Etelä-Thaimaahan, Koh Taolle. Siellä on vissiin aika paljon turisteja, joten siitä vaihdan varmaan jollekin rauhallisemmalle saarelle. Majapaikkaa en aio varata etukäteen, vaan sieltä sitten katon jonkun.

Bussi Koh Taolle lähtee kahdeksalta illalla ja on joskus seuraavana päivänä perillä. Täällä on tosi paljon itsestä kiinni, miten ja millä hinnalla matkustaa. Thaimaassa on esim. valtiolla omat juna- ja ilmeisesti bussiyhteydet, joilla pääsee halvemmalla. Eli jos jaksaa itse nähdä vähän vaivaa ja varata matkat itse, pääsee yleensä halvemmalla. Itse olin laiska plus tuli hetken päähänpisto, niin otin ton bussimatkan sellasesta katuhommelista. Pakko on nopeesti lähtee johonki, en tykkää yhtään tästä Bangkokista. 

 Illalla kieltämättä mietin, että mihin soppaan oon lusikkani laittanu. Joskus seitsemältä kun tulin hotellille, oli ihan pimeetä. Hotelli oli vielä vähän syrjässä ja olin vahingossa buukannu sen vasta seuraavalle päivälle. Ullatus Ullatus mun luksushotellissa oli kuitenkin tilaa jo heti seuraavalle yölle. Lähdin sitte vielä yksin haahuilemaan ja syömään. Unikaan ei tullut myöhemmin, joten valvoin koko yön mietiskellen jatkopaikkaa. Lähdin jo seittemältä aamulla tsippailemaan, ja voi kuinka valosalta elämä näytti edellisen illan ja yön jälkeen. Tohon aikaan ei oo vielä paljoa liikennettä vaan jotenkin ihanan rauhallinen ja tyyni fiilis. Nappasin aamupalaksi tuoreita hedelmiä ja menin hörppimään aamukahvia. 

Vaikeaa tottua siihen, ettei oo mikään kiire mihinkään. Aamukahviltakin olin kiirehtimässä pois, enkä ees tienny minne. Siispä istuin varmaan tunnin yhtä kahvia juomassa. Ja hyvä näin, sillä viereiseen pöytään tuli mukava ranskalainen vanhempi pariskunta ja jäin niiden kanssa juttelemaan. Kävin myös tuk tukilla kiertelemässä muutamat nähtävyydet, ja ne riittikin loppureissuksi! En kyllä enää ikinä ota tuk  tukkia. Monilla niillä on sponsorit ja jos ne vie ostavia turisteja tiettyihin paikkoihin (vaateompelimot, turisti-infot, korukaupat..), niille annetaan bensalippuja. Oon kuullu tästä aiemminkin, mutta menimpä silti ja ihan hienoissakin paikoissa käytiin. Kyyti maksoi 20 bahtia (n. 50 senttiä) ja käytiin kuitenkin neljässä eri paikassa. Jossain vaiheessa sitten löysin itseni turisti-infosta selittämässä etten tarvitse matkaa mihinkään. Ei ollut tuk tuk-kyyti enää yhtään niin lepposaa tämän jälkeen, hyvä ettei töyssyissä pää kolahdellu kattoon. Viisaampana taas eteenpäin.

 

Vielä kamat reppuihin ja tossua taas toisen eteen! 

-Laura