@ Pak Chong

Noniin! Lauttamatka Koh Phanganista mantereelle meni rattosasti muutaman thaimiehen seurassa. Hauskoja miehiä, tarjosivat heti kättelyssä niiden jemmapulloa ja paljon rupateltiin. Tosin kummatkaan osapuolet eivät ymmärtäneet toisiaan, miehet eivät nimittäin puhuneet englantia. Vaikka olen oppinut jo monen montaa kieltä, on toi thai vielä vähän vieras mulle. Elekielestä ymmärsin sen verran, että muusikoita olivat ja jos soittavat edes puoliksi niin hyvin oikeaa kitaraa, kuin ilmakitaraa, on varmasti mahtibändi kyseessä!

  
Bussi lähti illalla ajelemaan kohti Bangkokia ja perillä olin aamulla kuuden maissa. Parin tunnin yöunien jälkeen aattelin suunnata Khaosan-Roadille, josta oli kuulemani mukaan helppo saada jokin majapaikka. Nooh, kävelin kadun loppuun ja otin samantien taksin pois. Ihmiset ja koko katu oli mun pahin painajainen. Löysin kivan hotellin läheltä jokea ja sattui hyvin, koska nää italialaiset kaiffarit majaili toisella puolella jokea! Jätin kamppeet hotellille ja lähin heti suunnistamaan rautatieasemalle ostamaan junalippua seuraavalle aamulle Pak Chongiin. Päivällä suihkun ja päikkäreitten jälkeen Paola soitti ja sovittiin treffit illalle. Lähin hyvissä ajoin liikenteeseen  ja otin ajan kuluksi pedikyyrin, jonka aikana alkoi kunnon rankkasade. Tätä ollaankin ootettu, varsinkin te siellä ruudun takana! Olenhan jo pari viikkoa hehkuttanu: "siis ei oo yhtään satanu, vaikka on sadekausi! Aurinko paistaa, linnut laulaa ja elämä on ammoisaa!" Se pedikyyrinainen oli niin ihana, että tuputti mulle oman sateenvarjonsa mukaan. Menin siitä sitten apostolin kyydillä italialaisten hotellille, jonne jäätiin vähäksi aikaa istuskelemaan ja miettimään jatkopaikkaa. Niin, ja nähtiin huima ilotulitus joella! Hotelli oli aika fiini ja taidettiin kerätä paljon katseita, kun hypittiin ja iloittiin kuin pikkulapset tosta ilotulituksesta..
Ilta oli hauska ja näitä tulee kyllä ikävä! Otettiin lopuksi tuktuk-kyyti meijän hotelleille ja nyt voin sanoo, että viimenen kyyti tämä! Ei se kuski ymmärtänyt yhtään, minne sen piti mennä. Palloili vaan ympäriinsä ja sen takia alkoi nyhtämään lisää rahaa. Mut se heitti viimetteeks ja kyllä taas hirvitytti, ehin jo miettimään että onneks mulla on tää sateenvarjo, jolla voi tiukan paikan tullen vähän huitasta. Pääsin kuitenkin ihan ilman mitään huitomisia hotellille. Muutaman tunnin yöunien jälkeen suuntasin ihanaan maanantairuuhkaan ja nappasin taksin rautatieasemalle, josta juna kohti Pak Chongia lähti 08.20 ja matka kesti about 4 tuntia. 

 Kun saavuin Pak Chongiin ja astuin ulos junasta, thainainen tuli heti jotain hotellilappusia näyttämään mulle. Kerroin, että mulla on jo hotelli buukattuna ja vieläkin se höpötteli siitä sen hotellista. Menin aseman ulkopuolelle ja edelleen se nainen vaan istu siinä vieressä. Olin soittamassa sinne hotellille, että oon nyt asemalla ja se nainen vastasi puhelimeen! Se oli siis yrittäny kertoa, että se on se nainen hotellilta ja saan siltä kyydin. Pitäisi ehkä yrittää nukkua öisin..

Ja tähänkin paikkaan rakastuin heti ensisilmäyksellä! Niin mukavia ihmisiä, hyvää ruokaa (jep, jälleen taas)  sekä tosi iso, siisti ja kaikinpuolin kiva huone vitosella/yö. Olin siis perillä kaheltatoista ja heti kolmelta alkoi ensimmäinen retkeilyosio. Sitä ennen kävin kuitenkin 10 minuutin kävelymatkan päässä kaupassa ja takaisin tullessa hotellin opas ja sen siippa nappas mut mopedin kyytiin! Retkellä sitten käytiin ihanissa lähdevesialtaissa uimassa ja illalla lepakkoluolissa kattomassa, kun n. 4 miljoonaa lepakkoa lensi ulos syömään! Saatiin olla aika rauhassa, kun täällä ei pahemmin ainakaan tähän aikaan turisteja ole. Huomenna lähto Khao Yain luonnonpuistoon on seittemältä, joten nyt ruokaa nassuun ja unta palloon!

-Laura

@ Koh Tao

No nyt on rennommat maisemat! Ihanaa  olla täällä ton Bangkokin jälkeen. Varsinkin toinen ilta Bangkokissa oli ihan hirvee. Kirjauduin pois hotellilta joskus viiden-kuuden maissa ja jäin rinkkani kanssa pyörimään samaiselle kadulle. En ollut pystynyt syömään oikeen mitään ja juominenki vähän unohtui... Olin valvonu koko edellisen yön ja sitä edellisen olin lentokoneessa nukkunu huonosti muutaman tunnin. Jäin sit jossain vaiheessa istuskelemaan siihen paikkaan, josta piti olla nouto 20.00. Kello tuli kaheksan, ketään ei näy, 20.15 ei vieläkään, 20.30 ei vieläkään.. Sit vihdoin pieni thaimaalainen mies tuli ja viitto mua seuraamaan sitä. Siinä mä sitte seurasin sitä vikkelää miestä pitkin alueen katuja ja tultiin jollekin toimistolle. Mies livahti Bangkokin pimeyteen. Menin toimistolta hakemaan lipun ja jäin toimiston ulkopuolelle seisomaan. Vieressä seisova thainainen osoitti viereistä katua ja oletin, että bussi varmaan lähtee sieltä. Mikä helpotus, ku näin bussit vähän matkan päässä! Muttaa liian aikaisin huokasin.. Olin viemässä rinkkaa bussin tavaraosaan, kun siinä oleva mies elehtien selitti, että mene seuraavaan bussiin. Seuraavalla bussilla elehdittiin, että mene edelliseen bussiin. Löin siis hanskat tiskiin, enkä menny minnekkään vaan jäin nököttämään kadun reunalle. Ja niinhän ne asiat taas järjesty, n 20 min päästä tuli uus bussi, johon jopa mut ja mun rinkka huolittiin kyytiin. Sen hirveän hotellin ja muutenkin Bangkokin, syömättömyyden, janon, rinkka ja reppu selässä hikisenä vaeltelun ja väsymyksen jälkeen oli niin voittajafiilis istua ilmastoidun bussin perälle (jossa ei istunu mun lisäks muita), kaivaa omenat ja vesipullo repusta, laittaa penkki makuuasentoon ja napit korville. Siinä sitte kuuntelin hyvää musiikkia ja kattelin yötaivasta. Jossain vaiheessa sain pari tuntia  nukuttuakin.

 Bussi saapui kaupunkiin, jonka nimeä en nyt muista, joskus viideltä aamulla. Jäin rannalle juomaan kylmää cokista ja kattelemaan auringonnousua. Vitsi mikä fiilis! N. kaheksalta lähti paatti kohti Koh Taoa. Perillä paatti oli kymmenen pintaan. Otin ekan huoneen mikä vastaan tuli, tää on jo paljon parempi :D Jätin kamat, otin suihkun (mmmm) ja lähin yhelle biitsille. 

 

 Seuraavana päivänä lähin aamupalan jälkeen kävelee ja kattelee paikkoja.

 Jossain välissä tuli vastaan seuraava näky:

Jäin sit tolle pikkurannalle lööbailee muutamaks tunniks ja tapasin Johnin, englantilaisen, ehkä viiskymppisen musiikinopettajan. Juteltiin pari tuntia ja kun olin lähössä, se pyys mua viel syömään sen ja parin ranskalaisen kanssa illalla. Haha, muut nuoret bilettää ja käy fullmoonparteyssa ja mä kahvittelen ja hengailen eläkeläisten kanssa :D Menin sit illalla Johnin, Ericin ja Charloten kanssa syömään ja yhille. Ranskalaiset oli vähän nuorempia jo, ehkä kolmekymppisiä.

Lähen huomenna heti aamusta snorklailee koko päiväksi ympäri saarta, ei malta oottaa!

-Laura

Maiseman vaihdos

Löysin kivan ruokapaikan, jossa wifi. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla!

No niinhän se mun yksi ja ainoakin suunnitelma (Bangkok - Khao Yai) muuttui ja lähdenkin tänään Etelä-Thaimaahan, Koh Taolle. Siellä on vissiin aika paljon turisteja, joten siitä vaihdan varmaan jollekin rauhallisemmalle saarelle. Majapaikkaa en aio varata etukäteen, vaan sieltä sitten katon jonkun.

Bussi Koh Taolle lähtee kahdeksalta illalla ja on joskus seuraavana päivänä perillä. Täällä on tosi paljon itsestä kiinni, miten ja millä hinnalla matkustaa. Thaimaassa on esim. valtiolla omat juna- ja ilmeisesti bussiyhteydet, joilla pääsee halvemmalla. Eli jos jaksaa itse nähdä vähän vaivaa ja varata matkat itse, pääsee yleensä halvemmalla. Itse olin laiska plus tuli hetken päähänpisto, niin otin ton bussimatkan sellasesta katuhommelista. Pakko on nopeesti lähtee johonki, en tykkää yhtään tästä Bangkokista. 

 Illalla kieltämättä mietin, että mihin soppaan oon lusikkani laittanu. Joskus seitsemältä kun tulin hotellille, oli ihan pimeetä. Hotelli oli vielä vähän syrjässä ja olin vahingossa buukannu sen vasta seuraavalle päivälle. Ullatus Ullatus mun luksushotellissa oli kuitenkin tilaa jo heti seuraavalle yölle. Lähdin sitte vielä yksin haahuilemaan ja syömään. Unikaan ei tullut myöhemmin, joten valvoin koko yön mietiskellen jatkopaikkaa. Lähdin jo seittemältä aamulla tsippailemaan, ja voi kuinka valosalta elämä näytti edellisen illan ja yön jälkeen. Tohon aikaan ei oo vielä paljoa liikennettä vaan jotenkin ihanan rauhallinen ja tyyni fiilis. Nappasin aamupalaksi tuoreita hedelmiä ja menin hörppimään aamukahvia. 

Vaikeaa tottua siihen, ettei oo mikään kiire mihinkään. Aamukahviltakin olin kiirehtimässä pois, enkä ees tienny minne. Siispä istuin varmaan tunnin yhtä kahvia juomassa. Ja hyvä näin, sillä viereiseen pöytään tuli mukava ranskalainen vanhempi pariskunta ja jäin niiden kanssa juttelemaan. Kävin myös tuk tukilla kiertelemässä muutamat nähtävyydet, ja ne riittikin loppureissuksi! En kyllä enää ikinä ota tuk  tukkia. Monilla niillä on sponsorit ja jos ne vie ostavia turisteja tiettyihin paikkoihin (vaateompelimot, turisti-infot, korukaupat..), niille annetaan bensalippuja. Oon kuullu tästä aiemminkin, mutta menimpä silti ja ihan hienoissakin paikoissa käytiin. Kyyti maksoi 20 bahtia (n. 50 senttiä) ja käytiin kuitenkin neljässä eri paikassa. Jossain vaiheessa sitten löysin itseni turisti-infosta selittämässä etten tarvitse matkaa mihinkään. Ei ollut tuk tuk-kyyti enää yhtään niin lepposaa tämän jälkeen, hyvä ettei töyssyissä pää kolahdellu kattoon. Viisaampana taas eteenpäin.

 

Vielä kamat reppuihin ja tossua taas toisen eteen! 

-Laura 

Tikut silmille!

Noniiin! Vihdoin perillä.  Oon kyl niin sohelo noitten lentojen kanssa :D Lensin siis Helsingistä Dusseldorfiin, Dusseldorfista Abu Dhabiin ja Abu Dhabista Bangkokiin. Jotenki luulin, että olin chekannu itteni tolle Abu Dhabi-Bangkok lennolle ja painelin ihan muina miehinä turvatarkastuksestaki läpi. Onneks selvis ajoissa, etten ollutkaan sitä chekkausta tehny. Pyörin sit siel lentokentällä tyhmänä ja jossain vaiheessa kaikki jo ties mun ongelman ja kyseli perään "did you get your boarding pass yet?" "no, not yet! ". Hoidin homman kuitenkin mallikkaasti ja matka jatkui. Kaiken kaikkiaan matka kesti 19 tuntia ja rapiat. 

 

 @ Abu Dhabi

 Hotellille pääsy olikin oma tarinansa. Ja itseasiassa Hotelli myös! 

 Tässä siis hotellihuone kaikessa komeudessaan! Eipä tuu ainakaan tuhlattua aikaa hotellihuoneessa lorvimiseen. Nukkumiseen ja suihkussa käymiseen sopii oikein hyvin! Netissä sanottiin että huoneissa kuuma suihku, tässä hotelli todella piti lupauksensa: suihkusta tulee vaan kuumaa vettä, eikä sitä saa säädettyä.. Niin ja ikkunan tilalla on hyttysverkko ja epämääräset kalterit ja ollaan siis katutasolla, nytkin tossa ikkunan takana joku hääräilee..

Muuutta, huomenna nenä kohti uusia seikkailuja. Koitan päästä viimeistään sunnuntaina lähtemään sinne Khao Yainiin!

 

 -Laura