@ Pak Chong

Noniin! Lauttamatka Koh Phanganista mantereelle meni rattosasti muutaman thaimiehen seurassa. Hauskoja miehiä, tarjosivat heti kättelyssä niiden jemmapulloa ja paljon rupateltiin. Tosin kummatkaan osapuolet eivät ymmärtäneet toisiaan, miehet eivät nimittäin puhuneet englantia. Vaikka olen oppinut jo monen montaa kieltä, on toi thai vielä vähän vieras mulle. Elekielestä ymmärsin sen verran, että muusikoita olivat ja jos soittavat edes puoliksi niin hyvin oikeaa kitaraa, kuin ilmakitaraa, on varmasti mahtibändi kyseessä!

  
Bussi lähti illalla ajelemaan kohti Bangkokia ja perillä olin aamulla kuuden maissa. Parin tunnin yöunien jälkeen aattelin suunnata Khaosan-Roadille, josta oli kuulemani mukaan helppo saada jokin majapaikka. Nooh, kävelin kadun loppuun ja otin samantien taksin pois. Ihmiset ja koko katu oli mun pahin painajainen. Löysin kivan hotellin läheltä jokea ja sattui hyvin, koska nää italialaiset kaiffarit majaili toisella puolella jokea! Jätin kamppeet hotellille ja lähin heti suunnistamaan rautatieasemalle ostamaan junalippua seuraavalle aamulle Pak Chongiin. Päivällä suihkun ja päikkäreitten jälkeen Paola soitti ja sovittiin treffit illalle. Lähin hyvissä ajoin liikenteeseen  ja otin ajan kuluksi pedikyyrin, jonka aikana alkoi kunnon rankkasade. Tätä ollaankin ootettu, varsinkin te siellä ruudun takana! Olenhan jo pari viikkoa hehkuttanu: "siis ei oo yhtään satanu, vaikka on sadekausi! Aurinko paistaa, linnut laulaa ja elämä on ammoisaa!" Se pedikyyrinainen oli niin ihana, että tuputti mulle oman sateenvarjonsa mukaan. Menin siitä sitten apostolin kyydillä italialaisten hotellille, jonne jäätiin vähäksi aikaa istuskelemaan ja miettimään jatkopaikkaa. Niin, ja nähtiin huima ilotulitus joella! Hotelli oli aika fiini ja taidettiin kerätä paljon katseita, kun hypittiin ja iloittiin kuin pikkulapset tosta ilotulituksesta..
Ilta oli hauska ja näitä tulee kyllä ikävä! Otettiin lopuksi tuktuk-kyyti meijän hotelleille ja nyt voin sanoo, että viimenen kyyti tämä! Ei se kuski ymmärtänyt yhtään, minne sen piti mennä. Palloili vaan ympäriinsä ja sen takia alkoi nyhtämään lisää rahaa. Mut se heitti viimetteeks ja kyllä taas hirvitytti, ehin jo miettimään että onneks mulla on tää sateenvarjo, jolla voi tiukan paikan tullen vähän huitasta. Pääsin kuitenkin ihan ilman mitään huitomisia hotellille. Muutaman tunnin yöunien jälkeen suuntasin ihanaan maanantairuuhkaan ja nappasin taksin rautatieasemalle, josta juna kohti Pak Chongia lähti 08.20 ja matka kesti about 4 tuntia. 

 Kun saavuin Pak Chongiin ja astuin ulos junasta, thainainen tuli heti jotain hotellilappusia näyttämään mulle. Kerroin, että mulla on jo hotelli buukattuna ja vieläkin se höpötteli siitä sen hotellista. Menin aseman ulkopuolelle ja edelleen se nainen vaan istu siinä vieressä. Olin soittamassa sinne hotellille, että oon nyt asemalla ja se nainen vastasi puhelimeen! Se oli siis yrittäny kertoa, että se on se nainen hotellilta ja saan siltä kyydin. Pitäisi ehkä yrittää nukkua öisin..

Ja tähänkin paikkaan rakastuin heti ensisilmäyksellä! Niin mukavia ihmisiä, hyvää ruokaa (jep, jälleen taas)  sekä tosi iso, siisti ja kaikinpuolin kiva huone vitosella/yö. Olin siis perillä kaheltatoista ja heti kolmelta alkoi ensimmäinen retkeilyosio. Sitä ennen kävin kuitenkin 10 minuutin kävelymatkan päässä kaupassa ja takaisin tullessa hotellin opas ja sen siippa nappas mut mopedin kyytiin! Retkellä sitten käytiin ihanissa lähdevesialtaissa uimassa ja illalla lepakkoluolissa kattomassa, kun n. 4 miljoonaa lepakkoa lensi ulos syömään! Saatiin olla aika rauhassa, kun täällä ei pahemmin ainakaan tähän aikaan turisteja ole. Huomenna lähto Khao Yain luonnonpuistoon on seittemältä, joten nyt ruokaa nassuun ja unta palloon!

-Laura