Ja Kiina!

Saavuttiin Pekingiin siis maanantaina 25.11. Tutustuin Ulan Batorissa kahteen suomalaiseen poitsuliin ja myös thaimaalaiseen poitsuliin, joiden kanssa tulin samaa matkaa Pekingiin. Ensimmainen kerta, kun jaan hyttini jonkun kanssa! Matka meni Tuukan kanssa korttia pelaten, mm. pokeria tugrugeilla. Tietysti voitin.

Tuukka

Maailman paras fiilis oli, kun perille saavuttuaan tajusi matkanneensa junalla n. 10 000 km. En nimittäin uskonut pääseväni Moskovaa pidemmalle. Eika uskonut varmaan kukaan muukaan :D
Mulla ei ollut mitään majapaikkaa Pekingissa, joten vaivihkaa soluttauduin poitsuleitten mukana niitten hostellille. Missio onnistui ja sain sängyn neljän hengen dormista.

Ensimmäisenä iltana lähettiin nightmarketille syömään ja sitten hostellille limskalle. Okei kaljalle. Hostellilla on 24 h baari, joten jäin istumaan hetkeksi muitten uusien tuttavuuksien kanssa. Oltiin mailailtu Mongoliassa tapaamani Jenin kanssa ja sovittiin, että tavataan Pekingissä. Vahingossa oltiin istuttu koko ilta samassa baarissa, mutta onneksi sentään loppuillasta tavattiin. Ensimmäinen päivä siis great succes.

Night Market

Ne pilaa ihanat hedelmät tollasella sokerikuorrutteella

Seuraavana aamuna lähettiin Jenin kanssa katsastamaan kuollutta Maoa. Sinne meno oli kuin olisi mennyt valkoiseen taloon. Mahdan näyttää hieman epäilyttävältä, koska olin ainoa, keneltä kysyttiin passia. Ja turvatarkastuksessa ainoa jonossa, joka skannattiin.

Myöhemmin lähin käymään itävaltalaisen Michaelin kanssa SilkMarketilla ja sain tingattua itselleni aurinkolasit. Tää Michael on kiertänyt melkeen koko maailman ja sillä on tosi siisti valokuvaprojekti. Jokaisessa maassa se ottaa kuvan itsestään joku paikallinen sen reppuselässä! Loppuilta menikin vaan palloillessa ympäriinsä. Toinen päivä siis myöskin great succes.

Hostellilta

Jesse ja Veronica

Keskiviikkona lähin käymään Jenin ja Jenin kaverin kanssa jossain museossa. Mä en ymmärrä näitä täytettyjä eläimiä!! Miksi ne pitää täyttää näin?! Miksi ne laittaa ne hymyilemään? Illalla lähin kattomaan Kun Fu-näytöstä samassa hostellissa olleiden saksalaisten kanssa. Oli muuten tosi upee! Keskiviikko taas great succes.

Marcel ja Jenn

Neljäntenä päivänä heräsin joskus kymmeneltä ja aamupalalla oikein rehvastelin, kuinka menen katsastamaan kiinan muurin täysin omatoimisesti junalla. Muut olivat ottaneet jotain retkiä sinne hostellin kautta. Sain lipun vasta 15.24 lähtevään junaan, lipputiskin leidille ja mulle tuli varmaan joku väärinkäsitys. Lähdin sitten metrolla katsastamaan Lama-temppelin odottellessani junaa. Ja ensimmäistä kertaa reissun aikana alkoi ahdistamaan ja tuli kauhea koti-ikävä. Joten istahdin sitten temppelin pihalle penkille ja itkin oikein vuolaasti. Kiinalaiset olivat ehkä vähän hämmentyneitä. Samaa aikaa mua jotenkin huvitti tilanne kamalasti.

Lama Temple

Pääsin sitten vihdoin lähtemään junalla kohti määränpäätä, en nyt millään muista kaupungin nimeä. Tapasin junassa kaksi amerikkalaista, jotka halusivat tulla kanssa Kiinan muurille ja pyysivät odottamaan, että ne heittää rinkat hostellille "joka on ihan juna-aseman vieressä". Saavuttiin määränpäähän ennen viittä ja etittiin ehkä puoli tuntia hostellia, jonka jälkeen livahdin itsekseni Kiinan muurin porteille. Kiinan muuri oli mennyt kiinni viideltä. Koko kyläpahanen ihan pimeänä. Missään ei ketään. KAIKKI KIINNI. Oli aika siis tirauttaa toiset itkut. Lähdin kävelemään juna-asemalle ja seuraava juna lähti kahden tunnin päästä. Kaksi tuntia siis odottelua täysin tyhjällä juna-asemalla. Yritin kolmansia itkuja, sain aikaseksi vain muutaman hassun krokotiilinkyyneleen. Alkoi ärsyttämään vielä enemmän. Alkoi näyttämään siltä, että torstai ei ole great succes.

Kiinni. Siis kaikki suljettu.

Juna-asema. Sekin tyhjä.

Pääsin vihdoin hostellille joskus kymmeneltä illalla ja laitoin Jenille meiliä, että josko tehtäis päivästä edes vähän parempi. Jen ja muutama hollantilainen poitsuli tuli sitten hostellille ja päätettiin lähteä tsekkaamaan joku baarialue. Päivästä tulikin siis ihan superhauska! 

Perjantaina pidin välipäivän Kiinan muurista ja lähin kattomaan itsekseni kielletyn kaupungin. Kamalasti ihmisiä ja kaikki rakennukset saman näköisiä. Loppupäivän kävelin päämäärättömästi ympäriinsä ja iltapäivällä menin takaisin hostellille. Hostelilla vietettiin aikaa muiden reissaajien kanssa ja loppuillasta mentiin samalla kadulla olevaan baariin polttelemaan vesipiippua. Tutustuin amerikkalaiseen Kieraniin, jolle kerroin edellispäivän Kiinan muuri-episodista. Onnekseni Kieran oli menossa seuraavana päivänä Kiinan muurille ja pyysi mua mukaan!

Tiananmen Square

Forbidden City

Forbidden City

Maailman parasta mehua! Tai ainakin Kiinan.

Jenn ja ruotsalainen Rasmus

Seuraava päivä vietettiin siis Kiinan muurilla. Mentiin ylös sellaisella tuolihissillä ja alas tultiin kelkkarataa pitkin! Kelkkarata oli niin hauska, nauroin ja huusin kuin mikäki. Ilta vietettiin porukalla syöden ja poltellen vesipiippua. Lähdin yhdeksän maissa metrolle ja jouduin sanomaan heipat kaikille ihanille tyypelöille. Päivä oli täydellinen lopetus Kiinan reissulle.

Kieran

KELKKOJA!!

Laura