Sunday morning

Voin vindet! Perjantai-ilta oli tähän mennessä ylivoimasesti paras! Illalla ei väsyttäny, joten menin tän resortin rantabaariin istuskelemaan. Siihen tuli yks Hollantilainen Nils juttelemaan. Se kerto, että 00-06 välisenä aikana tähtien pitäis tippua eli siis tähdenlentoja! Seuraan liittyi vielä mun naapuri, Skotlantilainen Ray sekä resortin omistajaperheen poika, jonka nimeä en todellakaan uskalla ees yrittää kirjottaa. Skotlantilaiset on muuten hyviä kiroilemaan, uskomatonta mikä sanavarasto. Siinä sitte kateltiin tähdenlentoja, juteltiin ja maisteltiin viskiä. Baarissa soi hyvä musiikki ja tunnelma oli muutenkin rili guud! Ray ja Nils asuu molemmat nykyään täällä Koh Phanganilla, Ray opettaa sukellusta ja Nils juo viskiä. Koska oli laskuvesi, lähettiin joskus kahen jälkeen yöllä kahlaamaan meressä olevalle isolle kivelle. Siellä pötköteltiin ja kateltiin tähtiä.

Vielä olin autuaan tietämätön, mitä oli tuleva.. Vieläkin haltioituneena tähdenlennoista laahustin joskus neljältä omalle bungalowille. Toivotettiin hyvät yöt ja avasin oman oven munalukon (jep, tällä kertaa huoneeni lukkona toimii päivisin munalukko ja öisin sellanen vessalukkosysteemi!) Pesin hampaat, tulin kylppäristä ja unisena olin menossa sänkyyn. Väsymys ja unisuus oli nanosekunnissa tipotiessään: patjan ja seinän välissä nimittäin jokin luikerteli sinne rakoseen. Ennen kuin ehdin edes huomata, oli mulla kädessä ehdottomasti paras täältä hankkimani ystävä, ötökäntappajaspray! Siinä sitten seisoin silmät apposen auki, valmiina hyökätäkseni. Luikeroa ei näkynyt eikä kuulunut, mutta nukkumaan en ainakaan alkaisi. Makoilin sängyllä adrenaliini suonissani pauhaten ja rystyset valkoisina ötökäntappajaa pidellen. Vahingossa vähän lepuutin silmiä ja kuinkas ollakkaan! Havahduin kun se inhottava, iso tuhatjalkanen oli hiipinyt ihan viereen!! Pomppasin oitis sängystä, elämä silmissäni vilisten. Kelasin nopeasti vaihtoehdot läpi ja paatuneena ötökäntorjujana päädyin vaihtoehto kertismukiin. Tuhatjalkanen siis kertismukiin ja äkkiä pihalle. Tämän jälkeen käärin itseni riippukeinuun, jossa on hyttysverkko ja uni tuli vasta kuuden jälkeen, eli aamujoogat jäi kyllä välistä! Vaarallista touhua tämä matkustaminen.

Launtaina nukuin pitkään ja luin kirjaa riippukeinussa. Kun ei enää ollut liian kuuma, lähdin käppäilemään kohti keskustaa. Olin ehtinyt kävellä ehkä sata metriä, kun valloittava hymyni teki taas tehtävänsä. Nimittäin resortin omistajaperheen isä ajoi autolla ja pysähtyi kohdalleni tarjoamaan kyytiä. Keskustassa kävelin, kattelin paikkoja, kahvittelin, söin, kiertelin kojuja.. Päivällä on melko kuuma, joten oon huomannu hyväksi tavaksi käydä aina tasasin väliajoin ostamassa jotain pientä ilmastoiduista 7eleveneistä! Pitää vaan aina olla sellanen ilme, kun jotain ois TAAAS unohtunu!

  Illemmalla törmäsin siihen ranskalaiseen Marieen ja lähin sen kanssa kattomaan maisemia ja auringonlaskua mäen päällä olevaan baariin. Takaisin resortilla jäin istumaan ja juttelemaan yömyöhään tosi mukavan italialaisen Paulan kanssa. Tän Paulan kanssa tuun tosi hyvin juttuun, ihan ku oltais tunnettu pidemmänkin aikaa.

 

Ranskalaiset lapset kähvelsi jossain välissä mun kameran ja nyt kamera on täynnä tällaisia:

 

Ps. pieni raportti vielä tosta selkä- ja takapuolitilanteesta: eilen iholle tuli vesikellot ja nyt selässä kaksi valkoista länttiä keskellä upeaa rusketusta.

Ei mulla muuta.

-Laura